Vajaan parin kuukauden matka yrittäjyyttä takana. Palaan tässä viestissä juurilleni ja kerron mitä kuuluu.

Lähdin yrittäjätaipaleelle pitkän ajatusmatkan takaa. Pohdin ja mietin kovasti kuinka saisin kaikki menemään just oikein.

Tämä pitkä pohjustaminen perustui siirtymälle, jossa olin valamassa peruskiveä. Betonimyllyn pyöriessä tietää jo, että rakennetun lopputuotteen pitäisi kestää pidempään kuin yhdet talvipakkaset.

Käytin paljon aikaa löytämiseen ja lukemiseen. Tilasin kymmenittäin uutiskirjeitä isosta maailmasta, josta löysin tavallaan yrittäjäyhteisöä ja henkisiä sielunveljiä.

Koska nämä henkilöt olivat itselleni merkityksellisiä, ajattelin nostaa muutamat esiin tässä:

Valitettavasti kaikki miehiä. He kuitenkin tekivät vaikutuksen ja antoivat näkökulmia joihin myös samaistua suoraan. Joiden tekemisessä on jotain imitoitavaa.

Miten yrittäjällä sitten menee?

Touko- ja kesäkuu meni hirmuisen hyvin, paremmin kuin osasin odottaa.

Asiakkaiden kanssa pääsin tekemään digitaalista palvelukehitystä, analytiikkajohdettua tuotesuosittelun käyttöönottoa, luomaan yhden sisältöstrategian, konsultoimaan palveluliiketoiminnan laajentumista Ruotsiin ja muutaman työpäivän verran hakukoneoptimoinnin keikkaa. Päälle vielä pari päivää toimistokonsultointia, puheenvuoro vaatekaupan haasteista ja mahdollisuuksista sekä koulutus verkkokaupan perusteista. Eli töitä riitti, onneksi.

Elokuuta olen pyrkinyt edeltävien ohessa myymään. Sitä on muistanut taas, että harvemmin uutta yhteistyötä käynnistellään heinäkuuta kohti mennessä. Ensimmäinen ajatus oli vahvasti huijarisyndrooman liepeillä, jossa herää aina kysymys että ostaako kukaan enää koskaan mitään.

Aloittaessani syntyi aktiivinen määrä yhteydenottopyyntöjä työntämättä laisinkaan ja nyt kun rauhoittuu, alkaa taistelu omaan tekemiseen uskomisesta. Tämä on kuitenkin vahvasti yksi niistä syistä, jonka vuoksi lähdin yrittämään. Halu kasvattaa omaa sietokykyä ja toisaalta tuloksiin voin vaikuttaa itse hirmuisesti. Rahallinen puskuri rauhoittaa myös kummasti pään sisäistä myllerrystä ja tarjoaa mahdollisuuden lomaillakin.

Myllerrykseen kirjoittaminen on ollut hyvä keino hoivata päätä ja toisaalta ajatella aivojaan paremmin auki. Päivitettyjä ja julkaistuja kirjoituksia ovat olleet seuraavat:

Ajatuslankoja on jalostunut ja luvassa on lisää kirjoituksia mm. digitaalisen markkinoinnin osaajapulasta, alustatalouden eri puolista, intohimotalouden eepoksesta, johtajan kysymyspatteristoa digitaalisuudesta, monikanavaisesta kaupasta ja vinkit tietotyöläiselle ammattitaidon kasvattamiseen.

Tämän jakson aikana olen opetellut kuulemaan ja kuuntelemaan, erityisesti itseäni. Rauhoittamaan kiireen pois kalenterista ja pyrkimään järkevästi käytettyyn aikaan ja tehokkuuteen.

Perjantaiset iltapäivät päättyvät viikkoreflektointiin, joka on auttanut ymmärtämään missä mennään. Toisaalta näin jälkikäteen, hommat ovat tuntuneet hyvältä.

Eli summasummarum. Olen nauttinut vapaudesta ja tästä omanlaisesta yksinäisyydestä, jota onneksi kuitenkin poistaa verkostot ja asiakasyhteistyöt.

Kahden viikon päästä kuullaan taas. Aurinkoa!