Asiantuntijaroolissa toimintaan liittyy usein huijarisyndrooma ja tunne osaamattomuudesta.
Olen kokenut osaamiseni olevan merkityksetöntä ja pientä sen rinnalla mitä muut osaavat, vaikka sisimmissään tietää osaamisen olevan enemmän kuin riittävää arvoa tuottaakseen.
Ristiriitainen maailma rakentuu vaihtuvien ajatusten kautta kaikesta siitä mitä näkee, mitä kokee ja mitä ajattelee. Isoimmat esteet ovat usein oman näkemyksen vieminen ymmärrettäviksi sanoiksi ja konkreettisiksi teoiksi.
Huijarisyndrooma perustuu virheelliselle ajatukselle, jossa tietää sen mitä ei tiedä.
Kun tietää itselle todella tutusta asiasta suhteessa hirvittävä paljon enemmän kuin perustallaaja.
Dunning-Kruger -efekti, eli ylivertaisuusvinouma antaa virheellisen mielikuvan knoppien rakentamasta tietotaidosta.
Tämän ristiriidan kanssa jatkuva eläminen tuntuu kaksiteräiseltä. Hieman maanisen kaltainen onnellisuus ja iloinen jakso osaamiskuplaa yhdistyy sisäisen mielen tekemiin kuvitelmiin kuilun reunalla olemisesta ja tekemisestä väkivallantekoja omalle ammattitaidolle.
Ideat eivät synny tyhjiössä
Asiantuntijana on helppo sortua teoreetikoksi.
Olla besserwisseröimässä asiaan kuin asiaan. Googlaamalla imeytyä tiedon syövereihin, opetella knopit ja luoda mielikuva tietävänsä asiasta enemmän kuin tietääkään.
Samalla knoppailutaktiikka on keino oikeasti omaksua. Ajatukset ja ideat eivät synny suoraviivaisesti tyhjiössä. Ne kasautuvat päällekkäin, jalostuvat ajan kanssa ja yhdistyvät toisiinsa odottamatta. Usein odottamattomaan aikaan ja olosuhteissa, joissa sitä ei osaa edes kaivata.
Lahjakuutta on erottaa ideoissa ja tekemisessä pieni suuresta. Ymmärtää nyanssit ja niiden merkitys, mutta hahmottaa myös mahdollisuudet vaikuttaa isoon kuvaan.
Kun osaa yhdistää pienen suureen, nyanssin mahdollisuuksiin ja viedä tämän merkityksillisillä teoilla konkreettiseksi - saa aikaan tuloksia.
Pareton laissa on paljon ajatuksellista voimaa. Pareton periaatetta tulkitsemalla 80% tekemisestämme on merkityksetöntä ja tuottamatonta. Vain vastakkainen 20% tuottaa merkittävää hyötyä ja tulosta.
On helppo sortua puuhastelemaan asioiden saralla, jotka eivät tuota itselle eivätkä toisille mitään merkityksellistä tai hyötyä. On siis ylläpidettävä kykyä pysähtyä ja kyseenalaistaa terveesti, jotta ollaan lähempänä vaikuttavaa tekemistä.
Jos kuitenkin merkityksetöntä tekemistä toistaa toistamistaan, synnyttää tahattomasti tuottamatoman rutiinin jolla tappaa vain aikaa.
Aikaa tappamalla saa harvemmin mitään aikaiseksi.
Viisi vinkkiä huijarisyndroomaan
- Ideat eivät synny tyhjiössä, vaan ne kasautuvat päällekkäin, ajan jalostamina ja odottamattomina yhdistymisinä. Hyödynnä ne: tallenna, pyörittele, unohda ja palaa takaisin. Tuota kehityskelpoisista jotain konkreettista ulos.
- Keskity tekemään 20% merkityksellistä tekemistä ja tietoisesti unohda loput.
- Pyri erottamaan pieni suuresta ja ymmärtämään pienen vaikutus suureen, mutta älä takerru kumpaankin ikuisesti.
- Muista pysähtyä ja peilata suurta kuvaa erikseen. Tekemiselle pitää saada isoja vaikutuksia lillukanvarsien sijaan.
- Kyseenalaista omaa ja muiden tekemistä terveesti - mikä on nykyisen tekemisen vaikutus 5 minuutin, 5 päivän, 5 viikon tai 5 vuoden päähän? Jos vastaukset eivät ole oikeita, lopeta se.
