Asiantuntijana toimimiseen liittyy usein huijarisyndrooma ja tunne osaamattomuudesta. Olen kokenut osaamiseni olevan merkityksetöntä ja pientä sen rinnalla mitä muut osaavat, vaikka sisimmissään tietää osaamisen olevan enemmän kuin riittävää tuottaakseen arvoa.

Ristiriitainen maailma rakentuu vaihtuvien ajatusten kautta kaikesta siitä mitä näkee, mitä kokee ja mitä ajattelee. Isoimmat esteet on usein oman näkemyksen vieminen ymmärrettäviksi sanoiksi ja konkreettisiksi teoiksi.

Huijarisyndrooma perustuu virheelliselle ajatukselle, jossa tietää sen mitä ei tiedä.

Sitä kun tietää itselle todella tutusta asiasta suhteessa hirvittävä paljon enemmän kuin perustallaaja. Tämän ristiriidan kanssa eläminen tuntuu kaksiteräiseltä, jossa vähän maanisen kaltainen onnellisuuden ja iloisen osaamiskuplan jakso yhdistyy sisäisen mielen tekemiin väkivallantekoihin joissa ollaan kuilun reunalla tekemässä väkivallantekoja.

Ideat eivät synny tyhjiössä

Asiantuntijana on helppo sortua teoreetikoksi. Olla besserwisseröimässä asiaan kuin asiaan. Googlaamalla imeytyä tiedon syövereihin, opetella knopit ja luoda mielikuva tietävänsä asiasta enemmän kuin tietääkään.

Samalla tämä knoppailutaktiikka on keino oikeasti omaksua. Ajatukset ja ideat eivät synny suoraviivaisesti tyhjiössä. Ne kasautuvat päällekkäin, jalostuvat ajan kanssa ja yhdistyvät toisiinsa odottamatta. Usein odottamattomaan aikaan ja olosuhteissa, joissa sitä ei osaa edes kaivata.

Lahjakuutta on erottaa ideoissa ja tekemisessä pieni suuresta. Ymmärtää nyanssit ja niiden merkitys, mutta hahmottaa myös mahdollisuudet vaikuttaa isoon kuvaan.

Kun osaa yhdistää pienen suureen, nyanssin mahdollisuuksiin ja viedä tämän merkityksillisillä teoilla konkreettiseksi - saa aikaan tuloksia. Pareton laissa on paljon ajatuksellista voimaa. Pareton lakia tulkitsemalla 80% tekemisestämme on merkityksetöntä ja tuottamatonta, vain se 20% tuottaa merkittävää hyötyä ja tulosta.

On helppo sortua puuhastelemaan asioiden saralla, jotka eivät tuota itselle eivätkä toisille mitään merkityksellistä tai hyötyä. On siis ylläpidettävä kykyä pysähtyä ja kyseenalaistaa terveesti, jotta ollaan lähempänä vaikuttavaa tekemistä.

Jos kuitenkin merkityksetöntä tekemistä toistaa toistamistaan, synnyttää tahattomasti tuottamatoman rutiinin jolla tappaa vain aikaa. Aikaa tappamalla saa harvemmin mitään aikaiseksi.

Viisi vinkkiä huijarisyndroomaan

  • Ideat eivät synny tyhjiössä, vaan ne kasautuvat päällekkäin, ajan jalostamina ja odottamattomina yhdistymisinä. Hyödynnä ne: tallenna, pyörittele, unohda ja palaa takaisin. Tuota kehityskelpoisista jotain konkreettista ulos.
  • Keskity tekemään 20% merkityksellistä tekemistä ja tietoisesti unohda loput
  • Pyri erottamaan pieni suuresta ja ymmärtämään pienen vaikutus suureen, mutta ei takertua siihen
  • Muista pysähtyä ja peilata suurta kuvaa erikseen, jotta tekemiselle saa isoja vaikutuksia
  • Kyseenalaista omaa ja muiden tekemistä terveesti - mikä on nykyisen tekemisen vaikutus 5 minuutin, 5 päivän, 5 viikon tai 5 vuoden päähän? Jos vastaukset eivät ole oikeita, lopeta se.