Vuosikellossa oleva tiimalasin hiekka alkaa olemaan valunut. Tämä on itselle kovin mieluista aikaa, sillä saa luvan kanssa reflektoida mennyttä ja miettiä tulevaa.

Istun epäsuorien valojen alla tekonahkaisella sohvalla ja salakuuntelen baarityöntekijöiden keskustelua. Koitan samalla sorvata ajatuksiani, jotta osaisin niputtaa vuoden kasaan.

Olen huomannut aikakäsitykseni kiinnittyvän usein heikosti nykyhetkeen. Tästä seuraa läheisilleni tilanteita, joissa saatan lähteä usein ravihevosen lailla laukalle ajatuksissani. En ole mielestäni pilvilinnoissa tai edes eskapistinen, vaan enemmänkin opportunisti. Menneestä voi oppia aina jotain tulevaan. Ja kun tulevaa suunnittelee, siintää siellä mahdollisuudet.

Kuten tällä viikolla asiakkaani suusta kuulin: edessä odottaa loistava menneisyys.

Yhteenvedot ovat keino asettaa molemmat jalat maahan sekä pyrkiä ymmärtämään mitä on tapahtunut, missä nyt mennään ja mitä sitä ryhtyisi.

Takaisin baariin. Astuessani sisään huomasin olevani ainoa asiakas. Etsin koronapassia puhelimen kuvista minuutteja peräjälkeensä (miksi se onkin niin vaikeaa tallentaa suosikkeihin?). Ja tilasin kahvia. Pannu oli tyhjänä, joten keitettiin. Kauramaito haettiin nurkan takaa toisen ravintolan puolelta. Ei ollut kiire mihinkään, mutta ei silti kiireetöntäkään. Palvelutilanteessa oli molemminpuolin jatkuva odottamisen tunne.

Jotenkin koko baarikokemus tuntui kiteyttävän tätä vuotta.

Vuosi 2021 oli Duplojen järjestämistä

Koko vuosi oli järjestäytymisen vuosi. Omassa päässä olevien Duplojen, työkuvioiden ja sitä kautta tavallaan koko elämän.

Vuoden alusta toukokuuhun aika mateli. Yritin pitää kiinni asettamastani tavoitteesta olla paikallaan elokuun alkuun ja vasta sitten loikata yrittämään. Ei pitänyt - ja mannerlaatat liikkuivat jo huhtikuussa.

Toukokuun jälkeen on menty aaltoliikettä, jossa olen huomannut kuinka vaikeaa välillä on elämän eri sektoreilla tasapainoilu.

Yrittäjyyden syklisyys ja läheisille tapahtuneet raskaat asiat, veivät syksyllä keskittymistä pois töistä. Kun taas keskittyi töihin, teki niitä todella. Ohessa vähän unohtui oman elämän kuri ja järjestys, jolla pitää henkistä hyvinvointia kasassa.

Marraskuussa laskutettava työmäärä tuplaantui keskiarvoon nähden. Ei siis kumma, kun tuntui kiireeltä.

Kaikki edeltävä liittyy myös, vielä määrittelemättömällä tavalla, omaan identiteettiin. Yksinyrittäjän kuplassa osa omasta persoonasta kiinnittyy vahvasti työn kautta syntyviin onnistumisiin. Onnistumisten ollessa asioita, jotka tekevät elämästä merkityksellisempää.

Loppuvuoden työpuuskassa sain todeta joutilaisuudelle edelleen olevan paikkansa. Ajatusten täytyy juosta jalkoja hipsuttavien heinien yllä. Samalla se tyhjäkäynti ja joutilaisuus herättää aina epäluuloa, jossa miettii pitäisikö olla kiire johonkin?

Oli hyviäkin juttuja:

  • Ennätin kuitenkin lukemaan ja kirjoittamaan enemmän kuin koskaan. Toisaalta huolehtimaan enemmän kuin koskaan: läheisistä, rahasta ja elämästä. Itsestäni en niin.
  • Hassasin vähemmän rahaa siihen tähän ja tohon, toisaalta materialistisessa maailmassa palkitsin itseäni ostamalla sen Mersun, johon ei ollut kymmenen vuotta sitten varaa. Rahaa siis meni “hölmöihin juttuihin". Toimikoon samalla todisteena itselleni, että jokaista ostopäätöstä ei tarvitse järkeistää.
  • ​Hyvinvointi kiitti 200 juoksukilometrin verran (178km edellisvuotena, jonka lopetin 08/2020 flunssaan ja aloitin taas 05/2021). Työmatkojen jäädessä pois, kävelin vähemmän, joka taas kompensoitui jollakin määrällä joogaa. Eli liikkuminen jossakin tasapainossa. Oura ja Apple Watch -yhdistelmä on onnistunut pitämään hyvin huolen siitä, että riittävä uni ei ole ollut ongelma.
  • Kotimaata tuli sahattua ympäriinsä. Kuvista totesin matkustaneeni Helsingissä, Pomarkussa, Kuhmossa, Nauvossa, Hangossa, Tampereella, Joensuussa, Espoossa, Sastamalassa, Alavudella, Juvalla, Vantaalla ja Ruotsinpyhtäällä. Ulkomaat ehkä sitten ensi vuonna.
  • Heinäkuussa muutettiin Töölöstä Punavuoreen (#kulmiaonviisi). Tervetuloa työhuone!
  • Lähetin yli kahdellesadalle tilaajalle tasan 3000 sähköpostin verran Kasvun avointa kirjettä. Päädyin Hesariin. Loin asiakassuhteita ja näille asiakkaille arvoa. Ja kaiken ohessa, nautin yrittäjyydestä.

Jälkikäteen katsottuna tuntuu, ettei mikään tullut helpolla, vaikka toistuvalla tekemisellä vuodesta tuli silti tavoitteiden (rahallisten, henkisten ja fyysisten) kannalta parempi kuin uskalsin ennustaa. Viime vuoden vuosirengaskriisi oli kuitenkin ainutlaatuisen vaikea vuosi, johon peilaten tämä oli huomattavasti helpompi.

Kokooma kaikesta siitä mitä viimeinen puoli vuotta on opettanut arvoista ja periaatteista löytyy alta.

Arvot, arvomaailma ja omat periaatteet
Kaikki tähän asti arvoista, arvojen löytämisestä, arvomaailmasta ja periaatteista.
Eetu Karppanen | www.eetukarppanen.fiEetu Karppanen

Santsikuppi. Palatessani samaan sohvannurkkaan kirjoittamaan, katselen Pasilan Triplan ikkunoista kohti Helsingin keskustaa ja sen taustalla siintävää sinistä taivasta. Sinisen sävyt taittavat tummaan, alkaa hämärtämään, ja kohta on taas säkki päässä.

Uuden vuoden kysymykset odottavat vastauksia, jotta vastauksista voi syntyä tavoitteita

Kysymykset ovat toimineet työkaluna asioiden vetämiselle yhteen.

Tällekin uudelle vuodelle esitin itselleni seuraavat kysymykset:

  • Mistä olen ollut ylpeä tänä vuonna?
  • Jos voisin opettaa tältä vuodelta yhden asian, mikä se olisi?
  • Mistä asioista innostuin tänä vuonna? Mikä valvotti yöllä? Haluanko innostua siitä lisää?
  • Mikä on tuottanut iloa?
  • Mikä kärsimystä?
  • Mistä olen kokenut syyllisyyttä?
  • Mikä yllätti?
  • Mikä oli paras epäonnistumiseni (josta opin jotain konkreettista)?
  • Kenen tai minkälaisten ihmisten kanssa olen viettänyt aikaa tänä vuonna? Kenen kanssa enemmän, kenen kanssa vähemmän?
  • Ketkä olivat tämän vuoden top3-ihmiset ja miksi? Miten osoitan heille heidän merkityksensä?
  • Vietinkö riittävästi aikaa perheen / läheisten kanssa?
  • Miten olen tullut toimeen epävarmuuden kanssa? Mikä on synnyttänyt epävarmuutta?
  • Mitä uusia tapoja olen löytänyt? Haluanko pitää niitä yllä?
  • Minkä välittämisen lopetin tänä vuonna?
  • Mihin asioihin käytin merkittävästi rahaa?
  • Mihin asioihin käytin merkittävästi aikaa?
  • Missä asioissa tulin paremmaksi?
  • Mitkä asiat tuottivat nautintoa?
  • Mihin haluan käyttää ensi vuonna enemmän rahaa?
  • Mihin haluan käyttää ensi vuonna enemmän aikaa?
  • 12 kuukautta tästä eteenpäin - mitä asioita olisi tapahtunut, että ne olisivat merkittävästi yli odotuksieni?
  • Mitä tavoitteita haluan asettaa ensi vuodelle?

Mitä lisää vuodelle 2022?

Tarkastelin edellisvuoden tavoitteitani (vapaa-ajan arvostaminen, lukeminen ja kirjoittaminen), joita olin puolitahattomasti saanut 2/3 onnistumaan.

Vapaa-aika ja merkityksellisten asioiden tekeminen toki toteutui työn muodossa, mutta itsensä kautta peilattu oma aika jäi edelleen heikoksi.

Onnistumisten pohjalta pyörittelin viimeiseen kysymykseen vastausta ulkokehältä pitkään ja päädyin seuraaviin tavoitteisiin:

  1. Oman ajan kunnioittaminen: olen vapaa johtamaan omaa aikaa juuri haluamallani tavalla, tekemään nautinnollisia asioita, ottamaan itselleni aikaa, hengittämään, hemmottelemaan itseäni ja elämään vähän enemmän.
  2. Sosialisoituminen: vietän enemmän aikaa ihmisten kanssa joista pidän, syvennä ihmissuhteita, kysy sekä kuuntele, ehdota ja tee yhdessä enemmän.
  3. Päätöksenteko: tee enemmän päätöksiä, ole rohkeampi, kokeile ja ota enemmän riskejä.

Uteliaisuudella uuteen vuoteen.