Päädyin kolmekymppisenä uimaan kivipohjaa, jossa kivet olivat teräviä.

Kuplassani ongelmat olivat pienintä mahdollista sorttia. En ollut kokonaisvaltaisesti rikki, masentunut taikka joutunut taistelemaan avun saamisesta. Vuosirengaskriisi kolkutteli aktiivisesti ja maailma näytti utuiselta.

Oivalsin tilanteen ja ymmärsin mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa.

Luvassa osittain minäkeskeistä filosofista pohdintoa, mutta näin nämä asiat kuplassani on koettu.

Kaikki edeltävä on tuottanut elämään seuraavia oivalluksia:

• Aktivoi ajattelua. Syöttämällä aivoille haasteita pääkoppa pysyy tolallaan. Olen elänyt jaksoja joissa olen väistellyt kuormaa, joka taas synnyttää paikallaan tarpovaa oloa. Kun yksi osa-alue elämässä jätättää, alkaa tuntumaan, kuin muutkin alueet olisivat vinossa.
• Määritä omat arvot ja tunnista pyrkimyksesi. Nämä ovat keinoja parempaan ymmärrykseen omasta identiteetistä ja siitä kuka on. Auttaa asettamaan arvoasteikkoja oikealle tolalle, joka taas tekee paremman perheenjäsenen, ystävän ja työystävän.
• Käsittele tunteita kuuntelemalla ja harjoittelemalla tunnistamaan omia olotiloja. Tämä auttaa tasapainottamaan elämistä. Laput silmillä on helppo hukata pulssi, joka oikeasti sykkii. Olen pyrkinyt aktiivisesti vuorovaikuttamaan tunteideni kanssa ennen reagointia. Edeltävä on ohjannut kirjoittamiseen (ehkä jopa terapiakirjoittamiseen), joka antoi keinoja käsitellä tunteita paremmin kuin pelkästään suullisesti tai päässä. Sanallistaminen on tärkeä keino päästää ajatukset ulos, mutta ennen sitä asioiden pitää olla itselle päässä edes jotenkin selkeinä.
• Jos elämä on koskenlasku, on ohjaukseni ollut sellaista sinnepäin suihkimista, jossa olen ennättäessäni heittänyt melan veteen niskan taakse ja ohessa vähän suuntaillut. Kädenlämpöisellä tekemisellä, tulee kädenlämpöisiä lopputuloksia. Yksinkertaisuudessaan oppi itselle, jossa ymmärsi, että elämää tulisi johtaa kokonaisvaltaisesti.
• Työn ja vapaa-ajan välissä ei ole muuria vaan asiat läikkyvät väkisin päällekkäin. Eikä tässä ole väärää tai oikeaa - läikkyminen on sallittua ilman huonon omatunnon tuntemista. Olen pyrkinyt tekemään paljon hallitakseni ja johtaakseni työtä mahdollisimman hyvin, mutta oman elämäni saralla en ole noudattanut samoja sääntöjä. Ajatus työelämän ja vapaa-ajan suhteesta tuntuu väärältä, sillä sen pitäisi olla tasapainoa, ei painosuhdetta.
• Olen johtanut unelmani usein työn kautta saavutettaviksi asioiksi. Elämässä pitää kyetä unelmoimaan ja tavoittelemaan asioita joita pidemmällä jänteellä kaipaa ja haluaa. Puhun pitkän pallon pelaamisesta.
• Sekoittamalla rohkeasti kaikki elämän mausteet samaan soppaan, jäsentämällä ja peilaamalla näitä - syntyy kokonaisuus, jota on helpompi suunnitella, seurata ja johtaa. Välineet tähän ovat vapaat.

Kirjoitus on koosteita hetkistä, kun olen seisonut kahdella jalalla. Ymmärtänyt mitä tapahtui selän takana ja samalla nähnyt mitä edessä siintää.

Kuulen puheen (hyväosaisten) terapiakäyntien sankarinarratiivista, jonka myötä haluan alleviivata ymmärtäväni omien pelinappuloideni olleen oikeissa paikoissa. Itseni hoitamiseen on ollut mahdollisuus eri tavoin kuin monella on. Oikean avunantajan löytäminen, henkinen kapasiteetti itsensä hoitamiseen ja mahdollisuus rahoittaa käynnit itsenäisesti.

Peräpeiliin katsoessa välitilinpäätökseni oli keino löytää itsestäni persoona, joka oli jäänyt puhtaan työminän jalkoihin. Siihen tukipalkkiin, jolla omaa identiteettiä on voinut rakentaa tukeutuen puhtaasti työrooliin sekä asiantuntijuuteen, persoonan ja inhimillisyyden sijaan.

Samalla nykyhetkessä yksinyrittäjälle työ liittyy edelleen olennaisesti, vielä tässä hetkessä määrittelemättömällä tavalla, omaan identiteettiin.

Osa omasta persoonasta kiinnittyy vahvasti työn kautta syntyviin onnistumisiin. Onnistumisten ollessa toisaalta niitä asioita, jotka tekevät elämästä kokonaisvaltaisesti merkityksellisempää.

Edeltävien myötä tässä nyt yritetään, kirjoitetaan ja katsotaan maailmaa hieman eri kulmasta. Eli varmaankin harjoitetaan jotain henkiseksi kasvuksi kuvailtavaa.

Henkilökohtaisten ja omien arvojen löytämisestä

Elämän aallonpohjat syntyvät tilanteista, joissa olet saattanut ajautua tekemään asioita jotka ovat ristiriidassa halujen tai arvojesi kanssa.

Kun jokin elämässä ei oikein toimi, tulee seurauksena helposti pohdintoja kuka oikein on ja mitä arvostaa.

Parikymppisenä koin vaikeaksi löytää tarvetta pysähtymiselle ja kaikki henkinen kasvu tapahtui kuin itsestään. Vasta elämän vakavuuden kaapatessa, syntyi tarve pohtia minkälaisten asioiden ympärille elämää haluaa rakentaa. Kun tulevaisuuden kuvia piirtää mielessään, ovat ne kuvastoa jossa elämässä olevia arvojaan joutuu väistämättä miettimään.

Polkuni lähti siitä oivalluksesta, että 30 ikävuotta ei ole matka eikä mikään, mutta juuri riittävä matka siihen että on helppo hukata itsensä.

Ei voi enää luottaa nuoruuden antamaan tyhmään rohkeuteen, jossa joku ottaa vastaan kun kaatuu. Pitäisi osata suojautua kaatumiselta, ilman että kuitenkaan kulkee kaikkialla kypärä päässä.

Aikuisuus kun on vaikeaa. Vaikka kuinka olisi harjoitellut elämistä itsenäistymällä nuorena ja koulun sijaan työelämän kautta, eivät nämä silti valmista perustuksia joiden päälle rakentaa minäkuvaansa, itseään ja tulevaisuuttaan. Sitä on tehnyt asioita, jotka ovat tulleet luonnostaan ja kun avain alkaa pyörimään lukkopesässä tyhjää, herää kysymys siitä kuka onkaan.

Vahvan työidentiteetin murtuminen syntyy radikaalista ravistelusta, jossa herää kysymykset siitä mitä ilman työtä jäljelle jää? Edeltävä teema oli ohjurina arvokysymysten äärelle.

Itseltään kysymysten kysyminen on ollut oivallinen keino herätellä ajatuksia ja päästä pohtimaan vastauksia niihin. Mitä isompia ja vaikeampia kysymyksiä, sitä enemmän ne ovat herätelleet kysymään lisäkysymyksiä ja pohtimaan oikeaa vastausta - sillä hetkellä.

Omat arvot ja niiden määrittäminen

Vitsihän on siinä, että kysymys arvoista on helppo heittää pöytään. Jos niitä ole koskaan todella miettinyt, niiden sanoittaminen on todella vaikeaa.

Miten selvittää omat arvot on tässä hetkessä usein hyvä kysymys. Oma arvotyöskentelyn polku meni seuraavasti.

Aloitin etsimällä keinoja arvojen tunnistamiseen. Googlettamalla löysin aiemmin mainitsemani kysymykset hyvänä lähestymisenä. Ajattelin itseä koskeviin kysymyksiin olevan kohtalaisen helppoa vastata.

Paikalla ei ollut väliä, tein tätä niin baarissa kuin sohvalla vihkon ja kynän kera.

Tärkeintä oli löytää rauha ja keskittyminen kysymyksiin.

Aloitin kysymällä näitä kysymyksiä ja kirjoittamalla näihin vastaukset:

• Missä tilanteissa olet ollut onnellisin?
• Missä tilanteissa olet ollut tyytyväisin ja kokenut täyttymyksen tunteen?
• Missä tilanteissa olet ollut ylpeä?
• Ketä sinä ihailet ja arvostat, ja minkä takia?
• Seuraavaksi: Miksi olit tyytyväinen, onnellinen tai ylpeä edellisissä tilanteissa?

Kirjoitin paperille ylös asioita, niin kattavasti ja paljon kuin mahdollista.

Kun vastaukset olivat itseäni tyydyttävällä tasolla, keskityin viimeisimpään riviin, jossa aloitin hahmottamaan yhteyksiä eri tilanteiden välillä.

Mitkä asiat taustalla vaikuttivat hyvään olooni?

Antamalla aikaa näiden analysointin, alkoi oivaltaminen "omalta" tuntuvista asioista, joihin oli helppo samaistua. Vetämällä yhteen kysymyksiin kirjoittamiani vastauksia, aloin huomaamaan mitkä olosuhteet olivat mieleisiä ja tuntuivat eniten itseltäni.

Lista arvoista vastaamaan siihen mitä arvoja edes on olemassa

Kun olin hahmottanut eri olosuhteita ja vaikuttimia hyvään olooni, alkoi pohdinta siitä mitkä sanat voisivat kuvastaa arvojani näissä tilanteissa.

Mitä arvoja on olemassa? -kysymys oli vallitseva.

Keräilin arvoja listalle useista eri lähteistä, joka toimi helpottavana keinona lähteä tunnistamaan omia arvojaan.

Jos olet tekemässä vastaavaa, niputin arvot listaksi Google Docsiin ja suoraan tälle sivulle. Lisää alla.

200 henkilökohtaista arvoa

Henkilökohtaiset arvot Tässä on lista henkilökohtaisista arvoista, joiden kautta voit lähteä hahmottamaan omia henkilökohtaisia arvojasi. Valitse alkuun 5-10 kappaletta niistä, jotka osuvat ja tuntuvat omilta. Ensimmäistä kertaa arvoja työstäessä, on helpompi aloittaa valmiista listasta kuin...

Google Docs

Kaivoin edeltävästä listasta arvoja kaikki ne, jotka tuntuivat jotenkin omalta ja kirjoitin ne ylös.

Kun arvot olivat listattuna esillä, näitä oli helpompi heijastaa vasten aiemmin esitettyjä kysymyksiä. Tästä taas oli helpompaa lähteä priorisoimaan itselle tärkeitä arvoja.

Pureksimalla omimmat ja tekemällä valikointia, kirkastetut arvot alkoivat muotoutumaan.

Itsenäisesti tehdyn työstön pelkona oli Joharin ikkunan mukaiset harhakuvitelmat itsestä ja erityisesti omista sokeista tai tiedostamattomista kohdistani. Tätä vasten hain lisää näkökulmaa vaimon kautta. Pitkälti kysymyksellä, onko esittämäni listaus vahvimmista arvoistani lähelläkään sitä miten hän minut näkee.

Läheisen kanssa käyty keskustelu oivallutti myös kuinka paljon yhteenliittymiä parisuhteen arvomaailmassa olikaan. Puhumattakaan siitä kuinka keskustelu toimi hyvänä havaintona siihen, mitä matkaa arvojensa tunnistamisen yhteydessä joutuu käymään lävitse.

Pienen jatkotyöstön ja pohdinnan jälkeen tärkeät arvot löytyivät. Näin esimerkkinä omista arvoistani, tässä hetkessä valituiksi päätyivät: kasvu, luotettavuus ja vapaus.

Miettiessäni edeltäviä arvoja elämän eri alueiden (työ, parisuhde, ystävyys, minä itse) kautta, oli helppo löytää jokaiselle sanalle toimintamallit ja samaistumispinnat jokaisessa.

Työhön vahvasti orientoituneena ja duuniminämäisesti maailmaa lähestyen, eivät arvot kuitenkaan jääneet yksin työminän sisälle. Vaikkapa vapauden rooli näkyi työn lisäksi yhtälailla parisuhteen toimintarakenteessa kuin myös ystävyydessä.

Arvopyramidi antamaan vastauksia arvoristiriitoihin

Arvoista puhuttaessa ei voi olla välttymättä ajatukselta, jossa on pohdittava mitä tapahtuu kohdatessaan arvoristiriitoja, jotka asettavat valitut arvot vastakkain.

Tein saatuna vinkkivitosena vielä arvopyramidin, jossa priorisoin arvot järjestykseen kolmiossa. Kantavana ajatuksena: mitä jos arvot ovat ristiriidassa, mikä on tärkein ja vahvin?

Päädyin taittamaan ajatuksia vastakohtien (luotettavuus, kasvu, vapaus) ja näiden kysymysten kautta:

• Voinko olla epäluotettava?
• Voinko jäädä paikalleen ja/tai olla kasvamatta?
• Voinko menettää vapauteni?

Ajatuskulku juoksi vastauksina seuraavasti: Voin olla epäluotettava, jos silti voin kasvaa. Voin jäädä paikalleni ja olla kasvamatta, jos silti voin olla vapaa. Vapautta en voi kuitenkaan menettää.

Johon oli keskeistä esittää kysymys itselle: miksi vapautta ei voi menettää?

Vapaus meinaa rajojen vapaata asettamista, mahdollisuutta olla riippumaton. Väylää valita mitä tekee, milloin ja kenen kanssa. Tekoja ja toimia, jotka toteuttavat itsenäistä ja omaa (vapaata) tahtoa. Irtautumista muiden rakenteista, kahleista ja raameista. Rakentaa maailma sellaiseksi kuin haluaa.

Edeltävä kysymys-vastaus -pohdinto oli keino ymmärtää omaa arvomaailmaa ja toisaalta malliesimerkki kuinka periaatteeni ovat alkaneet selkeytymään itsellekin paremmin.

Arvot ovat periaatteita, johon pohjaa arvomaailma ja josta syntyi henkilökohtainen manifesti

Omien periaatteideni pohjalla on Taylor Pearsonin Personal Operating Principles, joka vapaasti kääntäen voisi taittua henkilökohtaisen toiminnan periaatteiksi.

Tämä on saanut lempilapsenaan nimen henkilökohtainen manifesti, jonka pyrkimys on ollut ymmärtää itsestä asioista ja vahvistaa henkilökohtaista kasvua.

Kun arvot olivat kirjoitettu auki, olivat nämä tukemassa omien periaatteiden ylöskirjausta.

Omien periaatteiden manifesti

1. Haluan seistä hyvien puolella ja uskoa hyvyyteen
2. Olen rehellinen, jotta myös minulle ollaan rehellisiä
3. Olen muille ihmisille aito oma itseni, mutta myös mukava ja kohtelias
4. En suostu luopumaan periaatteistani
5. Olen sanojeni mittainen ja sen minkä lupaan, myös pidän
6. Haluan päivittäin muistaa läsnäolon merkityksen
7. Suora ja rehellinen puhe kohteliaassa muodossa on yksi ohjenuoristani
8. Olen lehmänhermoinen, mutta silti mielipiteissäni vahva
9. Ihmisten ympärilläni pitää voida luottaa ja turvata minuun
10. Merkityksettömät asiat eivät saa johtaa minua ja elämääni
11. Aikaa ei tule kuluttaa tai antaa sen vain juosta - aikaa tulee käyttää
12. En anna itseni joutua tilaan, jossa minua suitsitaan tai rajoitetaan
13. Olen terveesti itsekäs tekemisessäni ja rauhallisuuteni varmistamisessa
14. Haluan rohkeasti ilmaista omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia muille
15. Omaan asioista näkemyksen, jota en halua pelätä kertoa tai kirjoittaa auki
16. Haluan pelata pitkää palloa, jossa mietin asioita lyhyttä aikajännettä pidemmälle
17. Pyrin olemaan parempi impulsiivisemmassa tekemisessä ja hetkessä olemisessa
18. Myönnän olevani keskeneräinen ja haluavani kasvaa
19. Olen osa suurempaa kokonaisuutta ja minä yksin en määritä kaikkea
20. Minulla on lupa erehtyä, jotta voin oppia
21. Annan asioille mahdollisuuden olla toisin ja itselleni luvan muuttaa omaa mielipidettäni
22. Innostus ja intohimo ovat ajureita joiden avulla teen olemisestani kultivoivaa ja viihdyttävää
23. Pidän huolta itsestäni huolehtimalla, hoitamalla, hellimällä ja vaalimalla omaa kehoani

Luen yllä olevan manifestin läpi niin usein kuin muistan. Ja kun unohdan, luen muistuttaakseni itseäni siitä. Perusperiaate on ollut lisätä, muuttaa tai poistaa kaikkea edeltävästä, jos mielestäni jokin ajatus ohjautuu toiseen suuntaan tai tarpeeseen.

Summaten kaikki edeltävä: tämä on edelleen matka, jonka päämäärää ei sikäli näy. Samalla tässä on tiettyjä elementtejä henkisestä valaistumisesta ja tietenkin tietynlainen hörhöilyvaara.

Nämä ovat kuitenkin olleet matemaattis-loogiselle-rationaaliselle ja omia tunnetaitojaan harjoittelevalle ihmiselle hyvät välineet työidentiteetistä irtautumiselle ja henkilökohtaisen kasvun rakentamiselle.

Tässä maailmanajassa keinoilla rakentaa itseään paremmaksi ei liene väliä, kunhan ne vain palvelevat käyttäjäänsä ja ajavat positiivista muutosta.

Eetu Karppanen

Konsultoiva yrittäjä, jonka identiteetti on matkalla markkinoijasta ja digijohtajasta kirjoittavaksi ihmiseksi, mitä ikinä se minun tapauksessa tarkoittaakaan.