Jos vuosi takaperin pyysin tiskin takana palvellutta painamaan kahvinkeittimen napit käyntiin, viime vuonna painelin oman keittimeni nappeja ihan keskenäni.

Isäni, elämäni heimopäällikkö, poistui heti helmikuun alussa. Seurauksena syntyi suuret lammikot ja synkät vedet. Alkuvuoden ensimmäiset kaksi kuukautta kuljin melko pimeässä.

Näitä elämään kuuluvia vastoinkäymisiä tarkasteltaessa voi todeta jonkun poistuessa, tulevan aina jotain tilalle. Ikävän tapahtuman antama takanoja antoi mahdollisuuden vapaalle. Jäädä pyörivästä pyörästä hetkeksi olemaan. Päädyin olemaan sapatilla neljä kuukautta. Kulutin näistä kuukausista kuukauden Italiassa, muutaman viikon mökillä ja loppupätkän perheessä olleen leikkauspotilaan huolehtimisessa ja hoivassa.

Sapatti yhdistettynä alkuvuoden pimeään jaksoon, viime vuodesta kului yli puolet irti arjen liimasta, jota työksikin kutsutaan.

Vaikka ajatustasolla edeltävä voi kuulostaa houkuttelevalta, en voi sanoa sapatin olleen erityisen helppoa tai antoisaa. On ollut vapaata ja aikaa, joka ei kuitenkaan ole tuntunut rentouttavalta. Enemmän kaikki tämä vei entistä syvemmälle pohtimaan identiteettiä, työn tekemistä ja kaiken merkityksellisyyttä.

Olen joutunut harjoittelemaan elämäni hissipuhetta, eli kuinka selittää itseäni ja ohessa miettimään millaisena sen haluaisin toteutuvan.

Summaten: sapattia ei näköjään voi suorittaa.

Aikaa on ollut, mutta en osaa edes kunnolla kuvata mihin ja minkä stressaamiseen sen onnistuin kuluttamaan.

Konsultin täytyy syödä omaa koiranruokaansa

Välipäivinä täyttelin kolmatta vuotta peräkkäin Tom Critchlowin Indie Consulting Business Model Canvasin. Canvas on ollut soolokonsultille hyödyllinen työkalu, joka auttaa aivoryönästä syntymään suuntaviivoja kuinka kääntää fokusta uuteen.

Konsulttiviittaa ylleni pukiessa, palveluiden uudelleenjäsennykselle tuntuu olevan nyt hyvä hetki. Tarkoituksena on päivittää erityisesti pääasialliset teemani, jonka toivon auttavan rakenteellistamaan näkemyksiä. Ja erityisesti mitä näistä haluan sanoa, jotta pääsisin taas laulattamaan markkinointirumpuani.

Edessä sulava jäävuori
Asioiden helppoudesta niiden vaikeuteen Sahaan Slackin, Gmailin, Discordin, LinkedInin ja Leadfeederin väliä. Odottelen näistä tulevan jotain ohjureita tekemiseen. Todellisuudessa välttelen kuitenkin vain töihin tarttumista. Itselleni tehdyn lupauksen mukaisesti olen onnistunut irtautumaan...

Edellisvuoden passiivisuudesta johtuen en ole tehnyt uusmyyntiä tai markkinoinut lainkaan. Seurauksena alkuvuoden kalenterini on juuri nyt tyhjähkö. Tähän asti keikkaa on kuitenkin aina tullut, joten ylläpidän osaavalle on töitä tarjolla -ajatusta edelleen voimissaan. Toiminnalla kun saa muutosta tekemättömyyteen. Ajatuksena koiranruokaa, jota koittaa saada asiakkaansa syömään, on tärkeää välillä myös itse syödä.

Ammatillinen identiteetti, mihin olet matkalla?

Mantraamani yrittäjyyden eetos on perustunut taaksepäin tarkastelusta seuranneelle kasvulle. Edeltävä on ollut oppimatka itseensä, kuin pelkästään ammatillista tekemistä. Valitsemani tie harjoittaa yrittäjyyttä puhtaasti omalla nimellä, on tuntunut kitkaiselta. Vaikka tiedän työn olevan eri asia kuin minä itse, silti persoona sitoutuu tiukasti kiinni ammatti-identiteettiin. Edeltävän hartiapainoista olen pyristellyt eroon, vaikka en tiedä loppuuko tämä koskaan?

Kun yrittää yksin, taistelee yrittäjyydessä mielikuviensa ja itsensä kanssa. Eetu Karppanen -entiteettiä on vaikeampaa saada hivelemään omaa egoa. Siinä, kun ei voi paeta kunnolla minkään yrityksen, tittelin, rakenteen tai olosuhteen taakse - vaan joutuu kohtaamaan eteentulevat asiat pääsääntöisesti itsenäisesti oman pään sisällä.

Vuosi oli taas muistutus siitä, kuinka yksin päättämisessä on yrittäjyyden antamaa autonomian sekä vapauden autuutta. Jonka vastapainona roikkuu avattu laatikko täynnä yksinäisyyttä ja riskien pelkoa.

Muutosmatkalla markkinoijasta joksikin konsultiksi

Tunnistan olevani ammatillisen identiteetin murrosvaiheessa. Nämä uudet palaset eivät yksinään enää nojaa aiemmin kertomaani matkakertomukseen.

Tulospohjaisen markkinoijan sielunmaisema on ollut turvallinen kotipesä. Nuorempana internetin ehtymätön tietopankki antoi kotiläksyt joita harjoittelin käytännössä. Tästä muovautui ammatillisen identiteetin lisäksi ammatti, jonka seurauksena olen saanut tililleni palkkaa ja yritykselle laskutusta. Olen itselleni, työnantajilleni ja asiakkailleni erityisen kiitollinen menneestä, mutta myös tulevasta.

Samalla aiempi markkinoinnin maailma ei tunnu vetävän enää entiseen tapaan puoleensa. Ainakaan tasolla, jossa haasteet tuntuvat olleen sillä samalla kiertävällä kehällä jo vuosien ajan. Vaikka [lisää tähän mikä tahansa etuliite] konsultointi on kokenut ilmaisuna inflaation, huomaan olevani matkalla joksikin konsultiksi. Kaikesta eniten kai strategiseksi, jossa näen muutosvoimaa liikkeenjohdollisessa tekemisessä aiemman taktisen tekemisen sijaan. Erityisesti kaipaan yritysten ylätasolla tapahtuvaa keskustelua fiksujen, energisten ja kasvuhaluisten omistajien ja johtajien kanssa. Tätä kohti palveluidenkin uudelleensuuntauksella on tarkoitus pyrkiä.

Vastapainona konsultoidessa olen kokenut jatkuvaa ristiriitaa ajan rajallisuudesta suhteessa ajankäyttöön, mutta lisäksi (taloudellisen) turvallisuuden tunteisiin. Edeltävät kysymyksinä ovat:

Mihin käytän aikaani, mihin aikani riittää ja kuinka paljon aikaa turvallisuuden tunne vaatii?

Edellisvuodelle 2022 tekemistäni arvostettiin liikevaihdon mittareilla yhteensä hieman yli 74 000€ suuruteen (vrt 05-12/2021: 78k€), joista aktiivisesti tein töitä 6 kuukauden ajan. Vapaata on ollut tietoisesti enemmän, jonka myötä laskutettavia asiakkaita oli vuoden vaihtuessa yhteensä 14 (24) kappaletta.

Konsultoinnin vierelle on syntynyt käsityöläisyyden tarve, jossa tekeminen muuttuu näkyväksi nopeammin ja selkeämmin. Parhaimmillaan jotain sellaista lopputuotosta, joka kasvaisi ajankäytöstäni riippumatta ja parhaimmillaan tuottaisi passiivista tulovirtaa.

Edellisvuodelle passiiviset tulot jäivät alle 4% osuuteen liikevaihdosta, joka on vielä kaukana vapaudesta tai elättämisestä. Tälle vuodelle asetin tavoitteen pyhittää ajankäyttöäni kohti passiivisia tulovirtoja. Jos sillä saavuttaisin ensi vuodelle 2024 n. 25% liikevaihdostani syntymään passiivisesta tai aikariippumattomasta tekemisestä. En vielä osaa ymmärtää kuinka repivä tavoite on, mutta edellisvuoden passiivisuus herätti tarpeen määritellä tälle selkeämmän numeerisen tavoitteen.

Edeltävien ajatusten kautta on syntynyt rakenne, jossa on pyrkimys jakaa työajallista tekemistäni seuraavasti:

Konsultaatiota siinä määrin, ettei vyöry yli (50%)

  1. Palveluiden päivityksen (vähennä, tiivistä ja tarkenna) myötä suunnata myyntiä ja markkinointia suurempiin hankkeisiin ja edelleen vähentää laskutettavien asiakkaiden kappalemäärää. Kasvattaen yhteistyön syvyyttä ja arvontuottoa.
  2. Olen oppinut tarttumaan kiinni asiakkaisiin, joiden kanssa yhteistyö tuntuu mieluisalta. Joiden kanssa luottamus on vastavuoroista ja koen saavani tekemisestä laskutuksen lisäksi oppeja. Mielekkään tekemisen löytäminen vaatii rohkeutta valikoida. Sanoa ei, vaikka olisi rahaa tarjolla. Ja vuorostaan sanoa isosti kyllä niille joiden kanssa tekemisestä pitää eniten.
  3. Työkuormien kanssa jatkuvasti harjoitellen. Konsultoinnin ollessa syklistä, aiheuttaa se tilanteita joissa välillä juostaan lujaa ja kun sprintti on ohi, seurauksena syntyy taas kevyempiä jaksoja joissa kalenterissa on tyhjää.

Tätä tyhjää on tarkoitus tasapainottaa seuraavalla.

Omien ideoiden validointi ja pilottijulkaisut (35%)

  1. Viime elokuussa julkaisin ensimmäisen ohjelmallisen hakukoneoptimoinnin sivustohankkeen. Affihenkisesti jahdaten tällä vain Adsense -mainostuloja. Puolen vuoden luvut vaikuttavat todella lupaavilta.
  2. Marraskuussa ostin ensimmäisen mikropalvelun, jonka tarkoitus on vauhdittaa nk. nocode -työkalujen ymmärrystäni ja toimia koodipohjana ”oikeammalle" ja pilottia kohti työnnettävälle palveluidealle.
  3. Palveluidean työstössä alustava suunnitelma on tälle syksylle, jossa voisi olla lanseerattavaa jos vain näyttää siltä, että markkinalla on palvelulle orastavaa kysyntää.

Ja edeltävien oheen mahdollisesti seuraavaa.

Kädet saveen -sijoitus (15%)

  1. Tämä vuosi mahdollistaa 1-2 piensijoitusta itselle mielenkiintoisiin kohteisiin. Ajatuksena kiinnittää n. 10k€ sijoitukset ja hikipääomaa, jossa omistajuuden ohessa tarjoan kasvuun omaa työtä ja neuvonantoa.
  2. Tavoitteena mahdollisuus oppia, nähdä kädenjälkensä vaikutusta ja vasta sitten toivoa tämän poikivan tulevaisuudessa, joko oppia tai rahaa.
  3. Pssst. Olen etsintävaiheessa. Keskusteluita on käyty ja lisää keskusteluita mieluusti käyn. Jos löytyy yrityksiä, jossa voisi olla osuvuutta molemminpuolin, kuulen mielelläni. Introja saa tehdä.

Hauskuutta on tämä kaiken mahdollisuus. Samalla sekin, että kaiken saa ja välillä joutuu myös itse tekemään. Satunnaisesti erakkona fiilistellen tekemisen monipuolisuutta ja toisinaan ahdistellen yksinäisyyttä. Kaikkien kertomusten ja omien oppien pohjalta, ruoho harvemmin kuitenkaan on sen vihreämpää aidan toisellakaan puolen.

Kasvua, lukemista ja kirjoittamista

Vanhoja kliseitä toistellen ei kuulemma voi kirjoittaa, jollei lue. Ennätin lukemaan 72 kirjaa. Jää isosti Marco Mäkisen 300 kirjan tahdista, mutta lukeminen on toiminut tärkeänä keinona irtautua, oivaltaa ja kehittyä.

Jos lukemista, niin on ollut kirjoittamistakin. Logattuja sanoja 35 000, jonka ohessa loggaamattomana n. 20 000. Johtuen elämän keikahduksista, ovat ammatilliset teemat tuntuneet epäkiinnostavilta sanottavaksi saakka. Olen kirjoittanut siis paljon muuta kuin puhtaasti bisneksestä, joka on samalla näkynyt julkisessa julkaisutahdissa.

Kasvun avoin kirje -uutiskirjeeni lähti viime vuonna 21 kertaa luvastusta 24 kerrasta. Lukiessani kirjeitä nyt uudestaan (näet osan lähetetyistä täältä) vuoden teemat ovat tahattomasti siirtyneet ammatillisen ajattelun sijaan selkeästi enemmän itsepohdintaan.

Edelleen kipuilen kirjeen sisällön kanssa, mutta muistutan jatkuvasti lähettäväni sitä, vaikka tilaajia ei olisikaan. Nöyräksi ja kiitolliseksi vetää nykyhetken kaikki 222 tilaajaa. Heille iso kiitos kaikista lukukerroista, vastauksista ja reagoinneista.

Ei tavoitteita, vain toiveita

Edeltävälle 2022 vuodelle asetin tavoitteita kolme:

  1. oman ajan kunnioittamisen
  2. aktiivisemman sosialisoitumisen
  3. lisääntyneen päätöksenteon

Saavutin näistä kolmesta ainoastaan yhden: oman ajan. En toivonut kuitenkaan tämän saavuttamista läheisen kuoleman myötä. Koen merkityksellisen oman ajan perustaksi tasapainon, jossa kiirettä kompensoidaan vapaalla, joka taas ruokkii kaikkea kiireen ulkopuolista.

Toisaalta kaikki tämä kiireetön vapautunut aika suorittamatta mitään merkittävää, on pitänyt hidasta liekkiä yllä. Tästä on syntynyt ideoita, joita kohti tulevat kuukaudet toivottavasti vievät.

Tälle 2023 vuodelle en uskalla ladata suuria tavoitteita, enemmälti vain toiveena kaksi asiaa: turvalliset rutiinit ja arkinen aamupuuro.

Edeltäviä suuremmin toivon, että henkilökohtaisen elämän puolella välttäisi odottamattomia takaiskuja. Voisi ja saisi puhtaasti keskittyä tekemään arjesta juhlaa. Pääsisi toistamaan kaavaa, jossa innostus ajaa tekemään, tekeminen opettaa ymmärtämään ja ymmärrys auttaa päättämään uusista suuntaviivoista.

Uusilla energioilla, olemisella ja suuntaviivoilla kohti uutta vuotta. Tästä tämä lähtee.