Siitä on tarkalleen vuosi takaperin, kun oivalsin sukeltavani kohtalaisen syvällä. Vuosirengaskriisi kolkutteli aktiivisesti ovella ja maailma näytti utuiselta.

Kuplassani ongelmani olivat pienintä mahdollista sorttia. En ollut kokonaisvaltaisesti rikki, masentunut enkä joutunut taistelemaan avun saamisesta.

Onneksi oli mahdollisuus. Ja onneksi oivalsin mennä juttelemaan.

Kirjoitin viime vuoden marraskuussa muutaman kuukauden terapiajakson jälkeisesti seuraavia oivalluksia:

  • Ajattelun aktivointi on tärkeää. Syöttämällä aivoille haasteita, pysyy kapasiteetti paremmalla tolalla. Edeltävää olen väistellyt viime vuosina, jonka takia syntyi paikallaantarpova olo. Kun yksi osa-alue elämässä jätättää taakse, alkaa tuntumaan siltä että muutkin alueet ovat jotenkin vinossa tai epäselviä.

  • Omien arvojen määrittäminen ja pyrkimysten tunnistaminen on keino parempaan ymmärrykseen omasta identiteetistä ja siitä kuka olen. Näin arvoasteikot päätyvät oikealle tolalle ja on helpompi olla parempi perheenjäsen, ystävä ja työystävä.

  • Tunteiden käsittelyn ja oman olotilan kuuntelemisen harjoittelu auttaa tasapainottamaan olemista. Laput silmillä on helppo hukata pulssi, joka oikeasti sykkii. Pyrin aktiivisesti ymmärtämään tunteitani ennen reagointia.

  • Kirjoittaminen on keino, jolla kykenen käsittelemään tunteitani paremmin kuin päässä tai puhumalla. Puhuminen on tärkeä keino ulos päästämiselle, mutta ennen sitä asioiden pitää olla itselle edes jotenkin selkeinä.

  • Jos elämä on koskenlasku, on itselläni ohjauksen taso ollut sitä, että heitän melan veteen niskan taakse, yritän vähän ristoreippailla ja ohjailla silloin kun ennättää. Kädenlämpöisellä tekemisellä, tulee kädenlämpöisiä lopputuloksia.

  • Työn ja vapaa-ajan välissä ei ole muuria. Asiat menevät limittäin ja väkisin päällekäin. Niiden täytyy antaakin läikkyä ilman omantunnon tuskia. Olen tehnyt hirmuisesti sen eteen, että hallitsen ja johdan työtäni mahdollisimman hyvin, mutta oman elämäni saralla tekeminen on ollut puuhastelua.

  • Olen johtanut unelmani usein työn kautta saavutettaviksi asioiksi. Elämässä pitää kyetä unelmoimaan ja tavoittelemaan muitakin kuin työkeskeisiä asioita joita kaipaa ja haluaa. Sekoittamalla rohkeasti kaikki elämän mausteet samaan soppaan, jäsentämällä ja peilaamalla näitä - syntyy kokonaisuus, jota on helpompi suunnitella, seurata ja johtaa. Myös vapaa-ajalla, kuin työssä. Välineet ovat vapaat.

Nyt seison jo tasajalkaa ja aktiivinen työstöjakso on takanapäin.

Kivisen pohjan tilalla on hiekkaa ja niitä yllätyksenä esiin pistäviä kiviä hiekan alla, mutta pohja on pehmeää.

Peräpeiliin katsoessa tämä välitilinpäätökseni on auttanut löytämään sen persoonan, joka oli jäänyt puhtaan työminän jalkoihin.

Työ oli identiteetin tukipalkki, johon oli helppo turvautua inhimillisen persoonan sijaan.

Itselleen on pitänyt muistuttaa, että ammattitaito ei ole kadonnut mihinkään. Vaan olen saanut esiin uniikkia persoonaani. Tämän kaiken myötä tässä myös yritetään, kirjoitetaan ja katsotaan maailmaa taas asteen eri kulmasta.

Eli kasvetaan.