Olen oivaltaja, joka innostuu ja toiseksi inspiroituu itseä kiinnostavista asioista.
Päädyin joku hetki taaksepäin listaamaan ylös kiinnostuksen kohteet, jonka pyrkimys oli yleisesti tunnistaa mitkä asiat kiinnostavat - eli vetävät luonnostaan puoleensa.
Kuvassa olevista kiinnostuksista puuttuvat kaupan päälle kaikki työn sisälle alistuvat aihiot.
Listassa on monta kohtaa, eli en ihmettele, miksi aika tuntuu usein olevan kortilla suhteessa siihen mitä ympäröivä maailma tarjoaakaan.
Internet on ollut oppikouluni
Toistin pitkään sitä virhettä, jossa kulutin lukemattomia sisältöjä, kuitenkaan omaksumatta tai taltioimatta niiden oppeja tai mikä sisällössä resonoi.
Toisaalta tämäkin tapa on auttanut saavuttamaan kaiken sen mitä tässä hetkessä olen. Kymmenen vuotta tästä taaksepäin Twitterissä harjoitettu linkkibingo oli keino, jolla opettelin tekemään digitaalista markkinointia ja hakukoneoptimointia. Näin ohitin akateemisen koululaitoksen mallit ja opintoputkien jäädessä väliin, en koskaan päässyt oppimaan akateemisen maailman opiskelumalleja. Päädyin siis vahingossa oppimaan työhön vaadittuja taitoja itsenäisesti, internetin ollessa oppikouluni.
Vuosien aikana annoin kuitenkin työn ja arjen ajaa tämän opettelun ohi. Väsähdin jatkuvaan kehittämiseen ja keskityin enemmän opettamaan muita. Tekemään itselle tuttuja asioita, jotka tiesin osaavani.
Pikakelaten tähän päivään, nykyhetkessä on (onneksi) korostunut taas tarve asioiden ymmärtämiselle ja oppimiselle. Yhdistellen edeltäviä omiin toiveisiin ja unelmiin.
Pelkän työn johtamisesta oman elämän johtamiseen
Henkilökohtaisen välitilinpäätöksen myötä havaitsin pyrkineeni johtamaan työelämää aktiivisesti. Asanaa, Trelloa, Slashia, todolistoja, tee vain kolme asiaa päivässä, suunnittele projektit vuosikelloon, OKR:ää.
Kaikkea tuottavuuspornoksi kutsuttavaa.
Jatkuvaa painottelua enemmän tai vähemmän kuormittavassa tilassa, jossa pyrkimys oli säilyttää kontrollin tunne siitä mitä teen.
Edellämainitut tavat auttoivat saamaan aikaiseksi isojakin projekteja järkevällä aikatauluilla. Kuitenkin kustannuksella, jossa luon keinotekoisia paineita dediksillä, jotka taas pakottavat juoksemaan. En voi kehua mitenkään oikeaksi malliksi järkevän työn tekemisessä.
Jälkikäteen peilattuna keskityin paljon tulipaloihin ja korjaamaan lyhyen aikavälin asioita. Unohtaen reflektoida mitä tekemisellä saavutetaan ja millaisin odotusarvoin. On helppo antaa merkityksettömien asioiden ottaa pihtiotetta.
Jos sammutat tulipalon kiireessä tänään, voisitko ilman kiirettä ja oikeita asioita tekemällä estää tulipalon syttymisen tulevaisuudessa kokonaan?
Ajatusta jatkaakseni: jos saan tämän tekemällä euron tänään, voisinko saada tekemättä jättämisellä vuoden päästä kaksi?
Puhun vaihtoehtoiskustannuksesta. Siitä mitä nyt teet ja mikä sen vaikutus on pidemmälle jänteelle. Itselleni tämä kiteytyy ajatukseen, jossa haluan pelata pitkää palloa.
Pätee yhtälailla viestin alussa oleviin kiinnostuksiini: mihin ensinnäkin haluan keskittyä ja mihin taas en. Toisaalta taas vastapainona ajatukselle on, että mikä kiinnostaa?
