Kahden vuoden ajan kyyryselkäisenä läppärin tuijottelua, videopalavereista puutumista ja työpäiviä yöpaidoissa on saanut aikaan liikehdintää monien mielissä.

Tavallaan "kerää lentoja, älä tunteita" -vitsi on kääntynyt vastakkaiseen suuntaan, joka on ohjannut ajatukset sisäänpäin. Tai unohtamaan koko pohdinnan ja vain suorittamaan, jolloin monen korporaatiolimbossa seikkailevien elämässä koti on muuttunut toimistoksi. Sosiaalisten suhteiden ollessa ruvella.

Etätyötaival on tuonut esiin työstä syntyvän kuorman sekä yksinäisyyden ja lähijohtaminen on auttamattomasti myöhässä siihen kuohuntaan, jota työntekijöiden pään sisällä tapahtuu.

Tilanne synnyttää arvoristiriitoja sekä ajatuksia mitä elämältään haluaa. Joutuessaan miettimään mitä elämältään haluaa, ajatukset ohjautuvat raameihin ja rajoituksiin joita nykytilanne, vaikkapa vain työn puolella, on tuonut esiin.

Intohimotalous (passion economy) valtaa paikkaansa

Intohimotalous, joka voidaan käsittää työn murroksena, jossa luovuuden käsitettä työn sisällä venytetään ja toisaalta minkälaiseksi nykypäivän luova luokka jalostuu digitaalisuuden voimaannuttamana. Tämän passion economy -ajatuksen taustaa on kuvattu hyvin Li Jinin postauksessa The Passion Economy and the Future of Work.

Intohimotalous on siis globaalissa mittakaavassa kasvattanut rooliaan, joka kertoo osalle mitä elämältä haluaa -kysymykseen vastauksen olevan intohimoinen tekeminen, josta parhaimmillaan saa vielä elannon.

Alunpitäen intohimotalouden aatosta ovat jo pitkään kulkeneet ne korporaatiokoneissa pyöritetyt osaajat, joille on tullut tarve hiljentää. Heistä moni on toistanut Balille joogaamaan -kuvaston onnistuneesti ja löytäneet itselleen rauhan olla jotain muuta kuin hamsteri omassa pyörässään.

Tähän oheen on syntynyt internetistä vauhtia ponnistava polku, jossa hyödynnetään jotain seuraavista kolmesta.

1. Päätetyön keikkataloutta

Digitaalisten markkinapaikkojen (Fiverr, 99designs, Upwork) mahdollistamat tulovirrat ovat tuoneet esiin väyliä syventää osaamistaan tai hankkia lisätuloja.

Yksittäisen tekijän myynti hoituu digitaalisen alustapaikan kautta ilman perinteisiä suoria asiakasyhteyksiä tai kysymyksiä siitä, että mistä asiakkaat.

2. Omaa syväosaamista tai kiinnostusta niche-yleisöille

Pienet ja tarkkaanvalitut niche-yleisöt voivat olla rahoittamassa tekijöiden elintasoa hyvinkin tarkalla seulalla. Näistä lopputuottena näkyy mm. pelistriimaajat, rajoitetut koulutusohjelmat, maksetut uutiskirjeet ja NFT -tuotteet.

3. Luovat tekijät rakentamassa vapaampaa tulovirtaa

Luovemmat tietotyöläiset, ovat polulla, jossa oma osaaminen voidaan valjastaa voimaksi. Kokemuksen tuomat taidot ja ideat mahdollistavat kestävää tulovirtaa ilman palkkasuhdetta, joko konsultoimalla tai rakentamalla digitaalisia tuotteita.

Tämän viimeisimmän polun keskeisenä ajatuksena ei ole välttämättä pysähtyä, vaan ottaa paikkansa tekemällä asioita omaan lukuunsa, omalla tavallaan.

Osaamisen valjastaminen omaksi edukseen on trendi ja nykytahdin perusteella, vauhti tuntuu kiihtyvän tulevaisuudessa entisestään. Yhä useamman asiantuntijan osaaminen on sellaista, jolle on kysyntää sekä josta ollaan valmiita maksamaan.

Perinteiset ostetaan toimistolta koko roska -mallit ovat muuttuneet. Moni yrityspäättäjä tietää saavansa yksittäisiltä tekijöiltä, jopa toimistoa parempaa palvelua ilman toimiston kulurakenteen tuottamaa lisähintaa.

Usein kysymys on siitä mitä todella osaat, missä olet intohimoinen ja osaako pysähtyä oivaltamaan tiedon olevan niin arvokasta, että siitä ollaan valmiita maksamaan?

Asia ei toki ole uusi, sillä pitkään vallitsi vääristynyt mielikuva freelancerin (eli yksinyrittäjän) olevan luuseri, joka ei ollut vain löytänyt oikeaa työpaikkaa.

Yritysten staattisuus turhautti osaajia, joista syntyi sooloyrittäjiä ja uudenlaisia tapoja tarjota asiakkaalle palveluita virtuaalitiimeinä. Kollektiviina, mutta jokainen osatekijä itsenäisenä yrittäjänä, näistä kotimarkkinalla parina esimerkkinä toimivat mm. Superson ja 8-bit-sheep. Toisaalta isommat kooditalot, kuten vaikkapa Reaktor ja Futurice, ovat ottaneet tukivoimaa ohjelmistokehitykseen freelancer -vetoisista yksinyrittäjistä jo pitkään.

Kysymys on enemmän siitä kuinka paljon yksittäiset asiantuntijat lähtevät jatkossa toteuttamaan yksinyrittäjän aatosta (solopreunership), jossa tehdään itselle mielenkiintoista työtä, joka tuottaa palkkatyötä parempaa ansiota ja samalla vapauttaa.

Taistelu burnoutia ja oravanpyörää vastaan

En ihmettele, jos olet viimeisen kahden vuoden aikana miettinyt oman työsi merkitystä ja mitä työ antaa.

Omassa verkostoissani eksistentiaaliset kriisit ja oman elämän uudelleenarviointi on ollut kantava teema ihmisten etsiessä omaa merkityksellisyyttään. Pahoinvointi valitettavasti on näkynyt, myös itselläni.

Osa on kanavoinut pahoinvointiaan työhön ja toiset pysähtymiseen.

Mitä haluat tehdä?

Kysymys on vaikea, mutta internetin mahdollistamana, siihen on helpompi nykypäivänä löytää vastauksia. Vieläpä sellaisia, joissa työtä voi halutessaan tehdä, niin kotisohvalta kuin Balin rannoilta, ihan mistä tahansa päin maailmaa. Tavalla, jossa otsikkotason etätyötutkimukset ja kuinka monta työpäivää viikossa ollaan toimistolla -ajatukset voi jättää kokonaan taakseen.

Intohimotalouden myötä yksilöllisyys voi toimia keinona rahoittaa omaa tekemistään. Parhaimmillaan intohimo yhdistelmänä työhön, voi toimia graalin maljana. Jos todella haluat maalata, miksi et pyri maalaamaan työksesi?

Globaalissa mittakaavassa riittää yleisöä, jossa loputtomat kiinnostuksen kohteet löytävät rahoittajansa. Vieläpä niin, että tälle yleisölle yksilöllisyys on kiinnostavaa, ei virhe.

Muutamina esimerkkeinä vaikkapa David Perellin persoonallinen tapa lähestyä kirjoittamista ja maailmaa. Tai Tiago Forten Forte Labsin Second Brain -mallit ja niiden kouluttaminen. Tai Trapitalin tapa yhdistää hiphop ja bisnes. Tai Ali Abdaalin tapa rakentaa tuottavuuteen keskittynyttä imperiumia, jossa viime aikoina on näkynyt rönsyjä siitä sitä kohti hän on menossa (uusien taitojen opettelua). Tai Nat Eliasonin kirjoitukset miehille kuinka kestää sängyssä pidempään, jotka jalostivat rahallisesti todella hyvin menestyneen applikaation Stamenan.

Teknologia tuottaa mahdollisuuksia kaikille

Teknologian jatkuva kehitys on synnyttänyt tilanteen, jossa verkkokaupan perustaminen tai verkkokurssin luominen ei vaadi enää ohjelmistotalon kehitystunteja, vaan sen voi ostaa suoraan SaaS -ratkaisuna.

Aiemmin moni teknologiaa ja nettiä hyödyntävä asia vaati joko rahaa tai osaamista. Nykyisin ns. no-code -työkalujen esiinnousu ja visuaaliset käyttöliittymät ovat tuoneet työkalut tarjolle ilman vaadetta koodiosaamiselle. Nämä eivät ratkaise kaikkia räätälöityjä tarpeita, mutta antavat kevyen väylän päästä jalostamaan ideaa ja osaamistaan digitaaliseen muotoon. Lopputuotteeksi, jonka voi ostaa tai jota voi käyttää.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja rohkealle maailma on auki.

Työn merkityksellisyys vastaan raha

Intohimotalouden sisällä keskeistä on oman työn merkityksellisyys. Mikä sitten tekee työstä merkityksellistä?

Usein työn merkityksellisyys ja raha painivat vastakkain ja rahan kanssa kysymykseksi nousee: mikä riittää?

Siirryin täysipäiväisesti työelämään 17-vuotiaana. Tuolloin tavoittelin menestymistä. Halusin kovasti olla tituleerattu nuoreksi menestyjäksi. Tähän aikaan ainoa menestymisen mittari, jonka osasin keksiä oli raha. Päässäni pyöri ajatus Roope Ankan 5 multibiljoonasta, 9 absurdiljoonasta, 7 fantastriljoonasta ja 16 pennin kokoluokasta. Jopa miljoonakerho olisi riittänyt.

Viitisen vuotta työelämää riisui ylisuuret odotukset pois ja oivallutti, että ilman suurta riskinottoa ja yrittäjyyttä oikealla alalla, ei miljoonakerho ollut mahdollista siinä todellisuudessa. Mittarit menestymisen saralla ovat melkoisesti tuosta ajasta muuttuneet.

Raha käsitteenä, olipa kyseessä määrällinen tai laadullinen, onneksi muuttuu vuosien aikana. Ensimmäiseen työpaikkaan työllistyneenä tonnilla tekee mitä vain ja vuosikymmenen päästä triplaaminenkaan ei tunnu riittävän. Siltikin löytyy jokin tulotaso, joka riittää.

Palkkaodotus perustuu omiin elinkustannuksiin

Rahassa kysymys on kysynnästä ja tarjonnasta. Toisaalta elämässä tehtyjen valintojen vaikutuksesta odotettuun tulotasoon. Oma palkka perustuu omiin elinkustannuksiin ja sen kautta siihen mikä riittää elintason ylläpitämiseen.

Rahan ollessa vaihdannan väline, tällä käydään jatkuvasti kauppaa ajasta. Jokainen työntekijä vaihtaa vapaa-aikaansa työaikaan, josta maksetaan palkkaa rahana.

Tietyn elintason turvaamisen jälkeen työn ympärille kehkeytyy muitakin vaikuttimia joista herää myös kysymyksiä:

  • Miltä työn tekeminen tuntuu?
  • Onko työssäni vapautta toteuttaa itseäni?
  • Tykkäänkö työn sisällä olevista tehtävistä?
  • Antaako työ energiaa vai ottaako sitä?

Kaikki edeltävät kysymykset ovat tärkeitä vaihdannan perusteita.

Helposti saatamme vaihtaa heikomman palkkatason työn merkityksellisyyteen tai vapautuneeseen aikaan. Aika on vaihdannan välineenä vaikein, koska sitä emme saa koskaan lisää. Silti moni meistä ajautuu täyttämään kalenterimme työllä, josta saa rahaa, mutta ei oikeastaan mitään sen päälle.

Mitä jos teet vähemmän ja saat silti parempaa palkkaa?

Osa intohimotalouden perusperiaatteita on rakentaa oma raami ja valta hallita omaa aikaansa.

Syvällä asiantuntijuuden ja yrittäjyyden yhdistelmällä on mahdollisuus saada huomattavasti parempaa päiväpalkkaa kuin työntekijänä. Tämä muutos saattaa synnyttää kalenteriin tyhjää. Hetkiä joiden sisällä ei ole elintason hankkimiseksi välttämätöntä tehdä töitä.

Tällöin puntariin tulee, onko työ merkityksellistä vai työstä syntyvän tuoton mahdollistama vapaus?

Sooloyrittäjän, erityisesti läppärityöläisen, joka myy omia ajatuksiaan ja kädentaitojaan yrittämisen kulurakenne on kevyt.

Suurimmat kustannukset syntyvät palkan jälkeen itsensä turvaamisesta vapaaehtoisilla ja YEL-vakuutuksilla. Toimistoon, pöytäpaikkaan ja muuhun juoksevaan menee kuukausitasolla jotain satasia. Karkeasti laskukaava menee ~800-1200€ / päivä * 7-15 työpäivää, jolloin laskutettava ansio pyörii jossain 5600 - 18000€ välillä. Yrittäjäriskiä vastaan tietenkin.

Allaoleva taulukko kuvaa konsultatiivisen tekemisen mahdollisuuksia, joissa tyhjiä päiviä jää siis kuvatun kaltaisesti. Mitä tällä vapautuneella ajalla haluaakaan saavuttaa on keskeisesti intohimotalouden aatoksessa.

Työpäiviä / kk Päivähinta Laskutus
5 € 800,00 € 4 000,00
5 € 1 000,00 € 5 000,00
5 € 1 200,00 € 6 000,00
10 € 800,00 € 8 000,00
10 € 1 000,00 € 10 000,00
10 € 1 200,00 € 12 000,00
15 € 800,00 € 12 000,00
15 € 1 000,00 € 15 000,00
15 € 1 200,00 € 18 000,00

Työntekijänä osaavalle ja osaamiselle jolla on kysyntää, on kohtalaisen helppoa löytää asiakkaat, joiden avulla vuosiansiot ovat samaa kuin palkkatyöläisenä, työtuntien kuitenkin jäädessä puoleen palkkatyöstä.

Intohimotaloudessakin sen peruspohjana voisi kuvata olevan Tim Ferrisin 4 Hour Workweek -kirjan tuottama lifestyle design -ajatuksessa. Malli jossa tehdään mieleisiä asioita järkevästi ja varmistaen riittävä tulo menojen kattamiseen. Tärkeimpänä mittarinaan (tai piiloagendana) on varmistaa passiivinen ja puoliautomaattinen tulovirta.

Passiivinen ja monistettava tulo on yksi intohimotalouden kantavista teemoista.

Jenkeissä side hustle -ajattelu, eli sivutulojen hankinta (kotimaisittain sivutoiminen yrittäjyys), on kasvanut räjähdysmäisesti. Eikä ole oikeastaan mitään edellytystä siihen etteikö muutaman sadan euron sivutuloja olisi mahdollista hankkia - kysymys on lähinnä siitä, että laittaa itsensä likoon ja tekee jotain.

Sanonta "if you want to change yourself, change your environment", joka vapaasti suomennettuna viittaa siihen että jos haluat muuttua, muuta vallitsevaa ympäristöäsi. Eli tee vallitsevalla tilanteelle nyt edes jotain.

Työuran ja osaamisen polut

Venkatesh Rao toimii monen (soolo)yrittäjän esikuvana, joka on onnistuneesti kiteyttänyt paljon ajattelua intohimotaloudesta Art of Gig -uutiskirjeessään (joka on valitettavasti lopetettu ja kadonnut internetin syövereihin).

Omassa elämässäni allaoleva Raon kuva oivallutti omaa urapolkua ja nykyisten yrittäjäaskeleiden ottamista.

© Venkatesh Rao: Leverage Graph
© Venkatesh Rao: Leverage Graph
Tekijä- ja intohimotalouden alaisuudessa kantava arvo on kasvu ja sen vipuvoima.

Opittu tieto on valtaa, jossa mitä enemmän oppii ja ymmärtää - sen tarkemmin voi paneutua tekemiseen, jolla saavuttaa isompia vaikutuksia.

Toisaalta itselle olemassaolevan tiedon jalostaminen lopputuotteksi on digitaalisessa maailmassa entistä helpompaa. Kysymys on kuitenkin siitä, missä muodossa arvoa tuotetaan ja kuka on valmis maksamaan siitä rahaa?

Myös pohdinto siitä onko tuote massalle (B2C) vai yrityksille (B2B) määrää hinnoittelua, tekemisen muotoja sekä mahdollisuuksia.

Suomalaiset kuluttajat ovat tunnetusti olleet hanakoita investoimaan asioihin, jotka eivät liity välittömiin palveluihin. Kotitalouksien rahasta valtaosa valuu autoihin, kiinteistöihin, puutarhaan ja muihin ei itseen kohdistuviin palveluihin. Toki edelläkuvattujen lisäksi on olemassa autohuollot, siivoojat, pihasuunnittelijat ja muut toimijat joihin ollaan valmiita investoimaan.

On kuitenkin se toinen osio, jossa puhutaan itsestä ja ei materiakeskeisestä investoinnista. Kosmetiikka, kauneushoidot, vaatetus, kirjoitus- ja sijoituskurssit ja monet muut.

Kysymys on siitä mikä isoa joukkoa kiinnostaa ja kuinka kauan kiinnostuksen herääminen vie kullakin toimialalla.

Freska on loistava esimerkki siitä, kuinka kotisiivouksesta voidaan rakentaa perinteistä toimialaa kiinnostavampaa, kun joku ravistelee pelisääntöjä rohkeasti. Toki investoidulla rahalla, mutta rohkeasti.

Googlen keskimääräiset kuukausihakumäärät 07/2019 - 06/2021 aikavälillä termeille Freska ja kotisiivous

Osaamisen sektorilla on siis loputon määrä erilaisia vaihtoehtoja, jonka ympärille on mahdollista luoda ihan mitä tahansa. Ideakirjasto on loputon, joka tekee intohimotalouden aatoksesta sen vuoksi niin houkuttelevan.

Perinteisimpiä malleja voisi olla vaikkapa nämä:

  • Digitaalinen markkinoija siirtyy toimiston palkkalistoilta tuottamaan asiakkaille samaa asiaa sooloyrittäjänä
  • Vaikuttaja ja/tai journalisti, jolla on jo nyt aktiivinen seuraajakunta luo juttunsa jatkossa omakustanteena kuukausitilausta vastaan ja voi saada jutuistaan enemmän rahaa kuin mitä yksittäinen media tästä maksaisi. Long Play on hyvä esimerkki Everyn kaltaisesta kollektiivivoimasta, jossa idea todistettavasti kantaa jo nyt. Tavallaan julkisuuden henkilön oman näkyvyyden kääntäminen yrityksen alaiseksi tuloksi on osaltaan samaa tarinaa, kuten vaikkapa Maria Veitolan yhtiön taloustiedot kertovat.
  • Päivätyökseen pörssissä osaketreidaamista harjoittava ammattilainen tuottaa koulutusmateriaalia tai päästää rahaa vastaan asiasta kiinnostuneita näkemään työkalupakkiaan ja kuinka tekee työtään
  • Vaatemyyjä ratkaisee ihmisten pukeutumisen ongelmia ja tyylihaasteita digitaalisilla tuotteilla ja vaatetuksen konsultaatiolla
  • Vapaa-ajan asuntojen myyjä siirtää kerryttämänsä tiedon digitaaliseksi oppaiksi ja vapaaksi konsultiksi, joka auttaa asiakkaita välttämään virheet ja tekemään oikeat asiat, kun ovat rakennuttamassa vapaa-ajan asuntoa.

Intohimotalous on yksinyrittämistä

En kuitenkaan halua maalata kuvaa, jossa intohimotalous ratkaisee kaiken ja sopii aivan varmasti kaikille.

Intohimotalouden miinuspuolissa tulee väistämättä asioita, jotka liittyvät yksinyrittämisen kokemuksiin.

Jatkuva epävarmuus ja inhimillisesti syntyvä satunnainen epäusko omaan tekemiseensä synnyttää helposti tarpeen dopamiinipommeista ja kokemuksen, jossa saa itselleen hyväksynnän tunteen. Tämä tarkoittaa suoriutumista välttämättömistä tulipaloista ja mission unohtumisesta. Palkansaajana hyväksyntä ja kiitos tulee usein työyhteisön kautta, jota yksinyrittäjällä harvemmin on.

Yksinyrittäjyyteen sisältyy nimensä mukaisesti yksinäisyys ja kollegoiden tuen uupuminen. Tällöin yhteisöt, verkostot ja yksittäiset ihmiset nousevat merkittävään rooliin yksinäisyyden poistamisessa. Jos yrittäjän sosiaalinen verkosto ympärillä ei tuota perspektiiviä, on helppoa unohtaa mitä omalla tekemisellä haluaa ja mikä todella on merkityksellistä. Tämän vuoksi osalle sosiaalista kontaktia janoavalle, intohimotalouden työskentelymalli ei tule toimimaan koskaan.

Intohimotalouden askeleet

Yrittäjyydessä kuin intohimotaloudessakin tärkeää on tunnistaa omat kykynsä ja mahdollisuudet perustaa menestystarinansa omien taitojen varaan. Vastavuoroisesti epävarmuuden kääntöpuolena tarjolla on enemmän vapautta ja mahdollisuuksia kuin palkkatyö kykenee koskaan tarjoamaan.

Hyvänä pohdintona intohimotalouden askellukseen toimii mielestäni Robert Greenen Mastery -kirjasta jalostettu ajatus kuinka menestyneet ihmiset ovat historian saatossa toimineet.

Käytännössä ihmiset edistyvät kolmessa vaiheessa: passiivisessa, harjoittelussa ja aktiivisessa.

  • Passiivinen: opi toimialan, oman osaamisen ja substanssin elementit, eli ns. pelisäännöt, joka kertyy usein työskentelemällä jollekin muulle vuosia.
  • Harjoittelu: kun hyppää ja ottaa ensimmäiset omat askeleet itsenäisesti, pyrkii lunastamaan omistajuutta niissä teemoissa ja aiheissa joiden parissa työskentelee. Eli ui altaan syvään päähän rakentamaan taitoja näillä sektoreilla.
  • Aktiivinen: uskaltaa loikata pois tutuilta ja oletetuilta poluilta yksin. Luo kaiken omiin nimiinsä ja kulkee täysin omaa polkuaan.

Edeltävissä yhdistyy mielestäni hieno ajatus niistä rajattomista mahdollisuuksista joita yrittäminen tarjoaa. Aivoillamme on tapana rakentaa esteitä, jotka estävät unelmien tavoittelemista. Tai ainakin lukkoja, että päätyisi hakeutumaan teille, joissa voi tehdä jotain ainutlaatuista. Muutos pitää sisällään aina kitkaa, jonka takia ravistelu, herättely ja rohkeus hypätä ovat keskeisiä seikkoja oman ambition toteuttamisessa.

Jos intohimotalouden aatos kiinnosti, on hyvä harjoitus pohtia edeltäviä vaiheita ja miettiä missä menet nyt?