Maailma kahden kuukauden irtioton jälkeen

YEL-uudistusten ja perintöverokeskustelun ajankohtaisessa maailmassa kokemusasiantuntija täältä terve.

Niin, mihin kaksi kuukautta onkaan vierähtänyt? Italian asfalttia niellessä kuukauden ja yli 2600 kilometrin verran. Kotimaassa matka jatkui Kainuuseen kolmeksi viikoksi askeettista elämää kosiskelevalle mökille kantoveden ja tulella kokkaamisen äärelle.

Maailma tuntuu ottaneen uomiaan normaalimpaa kohti. Ja jos jotain, olen hidastanut.

Työt eivät ole pyörineet ensimmäisenä mielessä ja entistä enemmän olen löytänyt itseni arkisin sijoitussalkkujen ääreltä. Kurkkinut kymmeneltä miten kotimaan pörssi aukeaa ja puoli viiden pintaan miten jenkkilä. Tämä on pitänyt sievästi arjen sykkeessä, jossa tuntuu kuin olisi kiinni rakenteellisessa työpäivässä.

Ohessa on tullut riittävän tylsää, että on käynyt ikävä töitäkin. Ei sitä, missä kalenteri on jatkuvaa palaveria, mutta sellaiseen sopivan vauhdikkaaseen tahtiin, jossa asiat edistyvät.

Tämän tylsyyden vastapainoksi vastasin nyt yhteen tarjouspyyntöön ja neuvonantokuviot jatkuvat entisellä höökillä. Eli ainakin tämän mittakaavan verran on halua palata taas työhön, samalla pyrkien hienoisesti muuttamaan asennettani työntekoa kohtaan.

Huomaan aiemmin kehittäneeni stressitiloja siitä miten bisneksen käy (oletettavasti hyvin) ja mitä tai kenelle pitäisi olla myymässä, jotta tulevaisuuden laskutus on varmistettu. Tällä hetkellä tuo paine on poistunut, jonka tilalla on lapsenomainen usko töiden kyllä löytävän tekijänsä.

En voi kieltää etteikö inflaatiokeskustelu tai sähkön hinnan kolminkertaistuminen olisi synnyttänyt huolta tulevaisuuden kulutasosta. Vaikkapa yksin vain senkin vuoksi, että mökin askeettisuutta tuli vähennettyä uudella sähköliittymällä. Vaakakupissa kustannukset vastaan mökin käyttömukavuus ja kesäkauden pidentäminen. Aivot tuntuvat nykyisin ymmärtävän suuren vaikutusta pieneen, eli maailmantaloutta Eetun elämään.

Yleensä paras lääke (oletettavasti) kasvaviin kuluihin on karsia, eli vähentää tai vaihtoehtoisesti kasvattaa yläriviä. Ajattelin molempia.

Lähdin kesäkuussa liikkeelle myös ajatuksella, jossa konsulttirooli ja oma polku löytäisi seuraavan tason. Jotain mikä vähän ravistelee tekemistä tähän asti ja ehkä ohjautuu tulevaisuudessa uusiksi versoiksi. Tuon kokonaisuuden kräkkääminen on edelleen kesken. Silti tuntuu rauhallisemmalta, siltä ettei ihan niin tarvitse kantaa huolta kaikesta.

Nyt syksy näyttäytyy siltä, että edessä on edelleen juoksevien asioiden hoitamista, mutta toisaalta myös sitä “oikeaa” konsultoivaa työtä.

Byrokratian rattaat

Isäni poismennessä vakuutusyhtiön kaveri sanoi, että kuoleman yhteydessä byrokratian rattaat siirtävät surua vuodella eteenpäin. Ei ollut väärässä, vaikka samalla juuri se byrokratia ja asioiden hoitaminen on toiminut tärkeänä kanavana pitäytyä tekemisen pieteetissä.

On kyennyt edistämään kuolemasta syntyneitä asioita tehtävälistalla ja samalla oikeuttamaan itselleen sen olevan päivätasolla riittävästi. Sillä isossa kuvassa oma arjen rakenne murennettiin, jossa myös aika suhteessa rahaan on siirtynyt pari mannerlaattaa uuteen suuntaan.

Kun aika ja arjen rakenne vaihtaa muotoaan, syntyy sen ohessa muutosta myös merkityksellisyyteen. Se on osaltaan motivaattorimuutosta, mutta myös kysymys mitkä asiat antavat onnistumisen kokemuksia.

Äskettäin näitä on tullut lähinnä yksinkertaisista asioista, kuten pakastimen sulattamisesta, halkopinoista liiterissä, pannukahvin keittämisestä, sisäkasvien tappamisesta (lue “hoitamisesta”) ja lukemisesta. Asioista, joita työelämän tuottavuusmittareilla on vaikea mitata arvoksi, mutta mielenterveyden näkökulmasta taas mittaamattoman arvokkaaksi.

Mistä tahansa loman kaltaisesta arkeen siirtyminen on siirtymävaihe, jonka vuoksi sen kuuluukin olla epävarmaa ja tahmeaa. Nurkan takana olevat syksyn pimeät pelottaa, mutta järkeistäen, aivan suotta. Edessä odottaa vielä ylisukupolvisiin (nyt omiin) metsiin tutustumista, että metsäsuunnitelman tekoa, kevyttä kirjoitusreissua ulkomaille ja myös töiden käynnistelyä omien pikkuprojektien muodossa. Muutama ideantynkä jäi alkuvuodesta rammaksi ja näiden edistämiselle on nyt aikaa.

Asioita on kuitenkin tullut mietittyä, sillä tunnistan pohtineeni parissa kuukaudessa ainakin seuraavia:

  • merkitystä ja työuraa

  • varallisuutta, vaurautta ja rahaa

  • kiirettä ja ajankäyttöä

  • sukulaisuutta, vanhemmuutta, läheisiä

  • Italian aurinkoa

  • mökkeilyä, mökkivuorkaamista ja mökkiä

  • sisiliskoja, ampiaisia, perhosia, hämähäkkejä, peuroja, villisikoja, peltopyitä, hyttysiä

  • tuoreita raaka-aineita, hyvää ruokaa, pizzaa, pottuja, tilliä, kaloja, lettuja

  • elämistä ja olemista

  • luontoa, metsää, mansikoita ja mustikoita

  • kuolevia kaupunkeja ja Kainuun karua kauneutta

  • arkea ja oman elämän olemista

Tämä epämääräinen sapatin, loman, yrittäjyyden ja kiireen keventämisen sekamelska jatkuu nyt hetken verran eteenpäin. Parhaimmillaan se ei lopu koskaan, vaikka viralliset mittarit sanoisivatkin minun taas täyteen työhön palanneen.

Silti vinkkaan: jos on tarjolla keikkaa loppusyksylle, saa olla yhteydessä. Avainsanoina kasvukonsultointi, verkkokauppa ja satunnaisia SEO -juttujakin tulee tehtyä.