Se jos mikä huutaa keskiluokkaistumista.

Tätä vielä puoltaa imurilaatikkoon kohdistettujen lukuisten (miesoletettujen) katseiden määrä, jonka sain kantaessani Dysonin laatikkoa kotiin Helsingin keskustan lävitse.

Nyt tiedän miltä odottamaton huomio tuntuu.

Olen puhunut usein Ali Abdaalilta lainatusta value of delight -ajatuksesta. Ajatuksen taustalla on ostaa tuote hinnasta riippumatta ja perustella ostos sen tuomalla tehokkuudella, hyödyllä tai hauskuudella. Jos se tuottaa jotain edeltävistä, on se arvoisensa.

Mutta tätä imuriostosta lie voisi kutsua myös aikuisuudeksi.

Jos aiemmin venytti senttejä ostohinnassa, päätyi usein ostamaan sinnepäin ratkaisun. Sellaisen joka ajoi asian, mutta ei tuottanut sen enempää käyttöiloa tai tyytyväisyyttä. Pahimmillaan jopa päinvastoin.

Kotitaloutemme luottopakin, 15 vuotta vanhan budjetti-imurin aika oli tullut tiensä päähän. Muistoissa on koiran hampaisiin ajautuneen virtapiuhan vaihto (kymmenen vuotta sitten) ja ajan saatossa tapahtunut imutehon nuutuminen.

Jahkailevaa päätöksentekoa

Erityisen ylpeydellä taputan itseäni selkään uuden imurin ostopäätöksen nopeudessa ja päässä tapahtuneen pyörittelyn vähyydessä.

Koska jos kodin laiteostosten kanssa jotain on tullut harrastettua, on se ollut jahkailevaa päätöksentekoa.

En voi kieltää, etteikö Dyson olisi tullut suustani ulos säännöllisen epäsäännöllisesti viimeisen seitsemän vuoden aikana. Argumentoin vastaan sillä, että laite ei ole ollut aktiivisen tutkimuksen alla.

Niin, se jahkaaminen ja pohdinta. Tämä on usein mennyt niin, että ostopäätös lukkiutuu mielessäni vuoden tai puoli vuotta aiemmin. Sitten päätöstä aletaan perustelemaan itselleen lukemalla kaikki arvostelut laitteesta, vertailemalla vaihtoehtoisia malleja sekä katsomalla juupituupista joka ikisen videon, jossa silloista hilavitkutinta arvioidaan eri kulmista, ominaisuuksista ja tehoista.

Tässä kontekstissa hävettää ajatuskin tuntimääristä, jotka olen käyttänyt auton ostamisen pohjaksi. ihan vain mehustellessani ja toisaalta järjestäessäni vaihtoehdot Google Sheetsissä euroiksi omalla köyhän miehen taulukkoanalyysillani.

Vaikka tavallaan tykkään tuosta jahkaamisesta, on se samalla usein aikaa pois jostain mistä tykkäisin vielä enemmän. Puhumattakaan mitä pidemmälle sitä vie, sen hyötysuhde jää harvoin plussan puolelle, vaan muuttuu enemmänkin näennäispuuhasteluksi ja päätöksen väistelyksi.

🔦 LASER

Nyt ostopäätös imurista lukkiutui tulevien juhlien, ja näitä pohjustavan kotisiivouksen, perusteella.

Hypoteesini oli "kallein Dysonin imuri" , josta luin vain kaksi (2) arvostelua netistä ja katsoin Robowarsin YouTube -arvion. Ei vaihtoehtoista vertailua edes merkin sisällä.

Kaupat sulkeutuivat mielessäni imurin laser-keilaan (Dysonin lupauksella tämä "Tekee pölystä näkyvää") ja tuotteen välittömään saatavuuteen.

Ja voi pojat tätä laseria imurin suulakkeessa.

Laserin valo näyttää missä pölyä ja likaa on, vaikka omat silmät eivät sitä näkisikään. Kuukauden käyttöpätkä on osoittanut ettei tämä ollut mikään kaneja hatusta vetävä temppu, vaan laser toimii.

Olen toistuvasti pöyristellyt paljonko edeltävänä päivänä imuroidulta lattialta seuraavana löytyykin laserin paljastamaa uutta pölyä.

Tavallaan kiva, tavallaan en ole varma halusinko tietää.

Pieniä seikkoja, jotka antavat silti pientä iloa. Ei enää ainaista siivouskaapin purkuoperaatiota imuroimisen aloittamiseksi, ainoastaan telineestä nappaaminen. Sopivasti teknonörttiä palvelevaa pelillistetympää imurointia, joka tekee itse suorituksesta pätkän kiinnostavampaa kuin aiemmin.

Dysonin piirisarjojen tunnistaessa imuriin kadonneet liat ja näyttäessä pienellä näytöllä kaikki ne miljoonat partikkelit per imurointikerta. Läpinäkyvän pölysäiliön konkretisoidessa lian määrää näkyväksi, tässä halaillaan nykypäivän (kaukaisen) käsityöläisyyden onnistumisen kokemuksia. Ja ollaan tietyssä pystyvyydessä, jossa aiemmin likainen onkin nyt puhtaampaa.

Olisi tietenkin helpompaa vain imuroida, kuin edes analysoida aihetta. Tai edes analysoida miksi miettii asiaa. Vaahtoamiseni sijaan, menenkin siis ottamaan imurin käteeni, painamaan sormeni "pistoolille", näkemään laserilla kuinka "tsadaa, lika on poissa" ja saaliiksi saadut pölypartikkelit odottamassa säiliössä tyhjennyskierrostaan.

Vain todetakseni saman toistuvan huomenna uudelleen.