Meinasin livetä tämän kirjeen lähetyksestä. Pitkälti siksi ettei se tuntunut juuri nyt niin tärkeältä. Samalla juuri edeltävä on syy, kirjoittaa ja lähettää tämä. Pitää itselleni lupaama yrittäjyyden kellotaajuus nostettuna esiin.

Positiivisesta perspektiivistä tilanteeni nykyhetkessä on hyvä. Työkalenteri on varattu ja myyty täyteen vuoden loppuun saakka. Tästä syntyy tunne taloudellisesta turvasta ja ohessa arkeen on tullut takaisin työn tekemisen rytmiä, ihmiskontakteja sekä seikkoja joista syntyy merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemusta.

Konsultoinnissa olen ymmärtänyt viehättyväni projektivetojen kaltaisesta tekemisestä. En kaipaa turvaa, jossa olisin sitoutunut johonkin antamaan vaikkapa 50% työajasta ensi kesään saakka.

Ohessa olen pähkinyt miten toivon ensi vuoden työskentelyni muodostuvan ja millaista työn rytmiä koen kaipaavani. Huolimatta siitä kuinka paljon pidän yhteistyöstä oikeiden asiakkaiden kanssa, konsultointi antaa korkeintaan oppia, tuottaa rahaa, mutta sen suurin plussapuoli ja tulevaisuuden kasvu kiinnittyy mahdollisuuteen myydä itseäni uudelleen ajallisesti kiinni, joko samalle tai jollekin uudelle asiakkaalle.

Ehdottomasti se antaa, mutta paradoksin kaltaisesti sen antamat mahdollisuudet rajautuvat. Rajattu kasvu tietenkin pohjautuu liiketoimintamalliin, jossa tietoisesti päätin yrittää yksin. Tunnistan mahdollisuudet skaalaamiseen, vaikkapa freelancer-verkostojen kautta, mutta tämä ei kuitenkaan ohjaa sellaiseen tekemiseen, josta erityisesti nautin.

Ammatillisen identiteetin reunalla

Äskettäin on ollut riittävästi ilmatilaa pohtimiselle, jossa palataan siihen mitä haluaa tehdä kuin mitä kohti haluaa pyrkiä. On syntynyt tarvetta yrittäjyyden ei-taloudelliseen välitilinpäätökseen, jossa tarkastelee tekemistään kriittisen analyyttisesti, pohtien vastausta kysymykseen minkä tekemisestä oikeasti pitää ja joka ajaa kohti aiemmin kuvattuja haluja. Ohessa myös sitä mitä palveluita haluaa asiakkaille tarjota.

Konsultoidessa on jatkuvaa ristiriitaa ajan rajallisuudesta suhteessa ajankäyttöön, mutta lisäksi (taloudellisen) turvallisuuden tunteeseen. Olen tunnistanut olevani tietynlaisen ammatillisen identiteetin murrosvaiheessa, eikä tämä identiteetti nojaa enää yksinään siihen matkakertomukseen josta olen tähän hetkeen päätynyt.

Osaamisessani olen nojannut erityisesti tulospohjaisen markkinoijan sielunmaisemaan, joka on opettanut kaiken millä olen kyennyt itselleni tuloja tienaamaan. Samalla markkinointimaailman koukerot - ainakaan taktisella tasolla - eivät vedä enää entiseen tapaan puoleensa. Koen tarvetta tiettyyn käsityöläisyyteen, jossa näkisin käyttämäni ajan tuottavan jotain konkreettisempaa. Plussapuolena mahdollisuus kasvattaa tätä tuotosta ajankäytöstäni riippumatta. Parhaimmillaan toimia vuosi takaperin unelmoimani passiivisemman tulovirran kaltaisesti.

Tästä on tullut alustava rakenne, jossa pyrkimys ensi vuodelle on päästä jakamaan työviikkojen sisältöjä jotenkin seuraavasti:

  1. Omien ideoiden validointi (30%)

    1. Päädyin viime viikolla ostamaan mikropalvelun, jonka tarkoitus on vauhdittaa nk. nocode -työkalujen ymmärtämistä ja toisaalta toimia mahdollisena koodipohjana ”oikeammalle" palveluidealle.
    2. Edeltävään nojaten elokuussa tein ensimmäinen ohjelmalliseen hakukoneoptimointiin nojaavan sivustohankkeen. Pitkälti affihengessä Adsense -mainostulojen jahtaamismielessä. Parin kuukauden antamat tulokset ovat yllättävän lupaavia.

  2. Konsultaatiota siinä määrin, ettei vyöry yli (40%)

    1. Jatkuvaa harjoittelua, erityisesti syklisyyden kanssa, jossa työt tuppaavat väkisin pakkaantumaan ja vastapainona tulee taas kevyempiä jaksoja.
    2. ”Viikon työt kustantavat kuukauden elämän” -logiikka pätee edelleen, sillä noin seitsemän laskutettavaa työpäivää kuussa maksaa kulupuolen.
    3. Olen oppinut tarpeen tarttua tiukemmin kiinni asiakkaisiin, joiden kanssa yhteistyö tuntuu mieluisalta. Niihin joiden kanssa luottamus on molemminpuolista ja koen itsekin saavani tekemisestä rahan lisäksi oppia. Mielekkään tekemisen löytäminen vaatii rohkeutta valikoida, sanoa ei, ja tietoisen pyrkimyksen syventää asiakassuhteita.

  3. Kädet saveen -sijoitukset (30%)

    1. Ensi vuosi mahdollistaa 1-3 piensijoitusta mielenkiintoisiin kohteisiin. Ajatuksena on ollut kiinnittää n. 10k€ sijoitukset ja hikipääomaa, jossa investoin omaa käytännön työtä sekä neuvonantoa näille yhtiöille. Kaipaan sotkuisia käsiä ja saada lisää kokemuksia asiakaspuolelta. Suurin tavoite näissä on mahdollisuus päästä oppimaan, näkemään kädenjälkensä vaikutus ja vasta sitten toivoa sen poikivan tulevaisuudessa lisää, joko oppia tai rahaa.

Nyt edeltävää silmäillessäni on mahdollista, että edeltävissä voi olla liikaa tavoitteita haukattavaksi. Toivon olevani, mutta myös pyrin tässä vaiheessa olemaan realistisen optimistinen. Jokainen edeltävistä alueista tuo mukanaan hyvät puolensa, jotka toivottavasti tekevät ensi vuoden työviikoista kiinnostavia ja ohessa ohjaavat kohti mielenkiintoista tulevaisuutta. Ovet kuitenkin avautuvat vain niitä avaamalla.