Joulun (t)aikaa
Rakastan joulua.
Siis aivan rrrrakastan, isolla ärrällä ja vannon sen joulupukin kutittavan parran kautta. Maailma on joulukuusien loputtomaan maailmaan ja punaiseen väriin kiedottuna niin paikallaan, kuin se vain voi olla.
Sisälläni edelleen elävä pikkulapsi toivoo joululta joka vuosi sitä samaa näytöstä. Tarinaa jossa amerikkalainen suureellisuus yhdistyy joulupukin punaiseen nuttuun ja punaiseen rekkaan, joka on lastattu täyteen sokerista mustaa kultaa.
Kauppojen kietoessa pimeyden keskelle jouluvalonsa esittämään tarinaa siitä kuinka joulu olisi jotain muutakin kuin vain kiirettä, ruuhkaa ja stressiä.
Edeltävistä huolimatta, tai niistä johdettuina, joulu on niitä harvoja juhlapyhiä jossa muu yhteiskunta valtaosin pysähtyy. Koska muutkin, saa tavallaan luvan itselleen todella rauhoittua. Ja tämän olen poikkeuksetta ottanut itselleni pyrkimykseksi.
Jouluun kiinnittyy myös vuosikellon päättyvä pyörähdys, joka usein tarkoittaa hyvää hetkeä pysähtyä tarkastelemaan kulunutta ja miettimään tulevaa. Rehellistä yhteenvetoa odotellessa.
Yrittäjäkuulumiset: innostaa, innostaa!
Joulua lähestyttäessä sitä alkaa myös kummasti loppuvuoden viikkomäärät kalenteristakin vähenemään.
Yrittäjäksi lähtiessä ajattelin optimistisesti pitäväni omat työkuormat staattisena. Jolla välttäisin kiireen.
Täällä yksi haihattelija tervehdys siis.
Kiire tuli. Iloisena vastapainonaan saapui myös asiakkaita. Jotka veivät kalenterista hujauksessa loppuvuoden ja yrittäjälle iloisesti vielä niin, että tammikuun minimilaskutukset on jo lukotettu. Olisi tekopyhää valittaa tilanteesta.
Toisaalta edeltävä todistaa konsultoivan tekemisen syklisyyttä, jossa välillä on väljempää, kunnes yhtäkkiä ovet aukeaa mahdollisuuksista. Pitäisi vain osata nauttia matkasta vuoristoradassa.
Tällä viikolla starttasi kolme suurempaa asiakkuutta, joiden kanssa päästään rakentamaan niin digistrategiaa, monikanavakaupan konseptointia ja luonnollisen liikenteen kasvattamista. Lupaan nostaa kissanhäntää lisää, kunhan hommat valmistuu.
Mikä edeltävistä tekee erityisen mielenkiintoisia, on riittävä aika päästä perehtymään asiakkaiden arkeen. Ymmärtää ja vetää yhteen, joista taas saadaan johtopäätöksiä tulevaisuuteen.
Näiden valoisana kääntöpuolena on niiden antama oppi arjen realiteeteista, rakenteista, kulttuurista ja toimintamalleista. Jotka taas antavat mahdollisuuden rakentaa uusia metodeja, tapoja, että palveluita joilla ohjata omaakin tekemistä tulevaisuudessa.
Jos yhdellä sanalla kuvaisin: innostaa.
PS. Huomaan olevani kuin Stockmannin jouluikkuna, joka pakottaa joulua kurkusta alas. Jos aiheuttaa painetta, allekirjoittanutta saa käyttää voodoo-nukkena!
