Jos jostain olen ollut kohtalaisen innoissani, niin siitä mihin teknologia meitä vie. Tämä tekoälyn viimeisin voittokulku on konkreettisesti pysäyttänyt ymmärtämään sitä muutoksen aaltoa, joka piakkoin pyyhkii aallon lailla yli niin monta luovaa ammattia.

Pala kerrallaan tämä murentaa luottamusta siihen mikä kuvan, tekstin, videon tai äänen alkuperäinen lähde tai tekijä onkaan. Kun nämä alkuperäiset lähteet katoavat - tai jäävät keskinkertaisuudessaan näkymättömiin - muuttaa se tapaamme vastaanottaa ja kuluttaa sisältöjä.

Tekoälyn tuottama sisältöhän ei sinänsä ole ihmisen tekemää huonompi, vaikka kuinka koemme arvokkaaksi käytettyjen tuntien, ammattitaidon ja kaiken harjoittelun antamaa vaikutusta lopputulokseen. Alkuun kaikki aiheuttanee spekulaatiota alkuperästä, joka vaatii meitä muovaamaan medialukutaitoamme ja ymmärryksen koneen tuotoksesta, joka on kuitenkin ihmisen käynnistämää, vaikkakin koneen luomaa.

Tilaamani uutiskirjeet ovat jauhaneet viikosta toiseen OpenAi:n GPT3 -malliin nojautuvista sovelluksista, joista useat tekevät tänä päivänä asioita, jotka hetki sitten tuntuivat utopistiselta. Männäviikolla ilmestynyt ChatGPT:n on väitetty vievän Googlelta hakukoneen merkityksen kokonaan.

Kiihtyvä vauhtihan tässä vauhtisokaisee. Netflixin tai Googlen hakumoottorin algoritmeissä ollutta koneoppimista tai tekoälyä ei ole ole voinut näin konkreettisesti ymmärtää. Nyt kun voin itse heitellä koneelle kehotteita, joista se osaa synnyttää lopputuloksena laadullisesti häiritsevän uskottavan oloista tekstiä, on tästä kaikesta tullut niin paljon ymmärrettävämpää ja kosketeltavampaa. Konkreettista.

Alla, vaikkapa OpenAI:n leikkikentälle heitetty promptini (valkoisella) ja vihreällä GPT3:n, eli koneen antama vastaus.

Tai äskettäin ajautuessani Midjourneyn maailmaan kehittämään kuvia lauserakenteilla.

Koska tämä pöyristyttää itseäni, haluan edelleen alleviivata: edeltävät kuvat ovat (ihmisen) yhdellä lauseella tehtyjä komentoja, joiden lopputuloksen on tuottanut kone. Ei ihminen.

Ihan aivan älyttömän järjettömän sekopäistä

Kun tekoälyratkaisuja kehitetään nyt jatkuvalla syötöllä kuluttajapintoihin, liikkuvaan kuvaan, ääneen, kuvatuotantoon ja tekstiin voi vaan kuvitella minkälainen sisällön villi länsi lähitulevaisuus tulee olemaan. Toisaalta kuluttajana kaikki tämä viihdyttää, jossa ainoa nyrkkisääntö on paras prompti voittakoon.

Olen koittanut muistuttaa itseäni tämän olevan (pelottavan hieno) mahdollisuus, jonka voi lunastaa pyrkimällä hyödyntämään tätä tässä ensimmäisessä aallossa. Pohtia enemmän mitä kaikkea tämä voisi tarjota. Tässä pätee ajatus alkuperäisen idean hyvyydestä, toteutuksen ollessa mutkatonta, joka taas vauhdittaa tekemistä. Edeltävä katkoo arvoketjuja monessa kohtaa, jossa maalaisjärjellä tuntuisi tämän aiheuttavan kärsimystä erityisesti tuottavana toimineelle luovalle luokalle.

Kehityksen tahti on vain niin järjetön. Esimerkkinä äskettäin muutama tutkalleni noussut palvelu ja huomioita tekoälyyn liittyen:

  • Google on kehittänyt Pathways kielimallinnustaan, joka tulee tukemaan huomattavasti laajempaa määrää kieliä ja sanastoa kuin yksikään kilpailevista tällä hetkellä.

  • Googlen Imagen kilpailevia toimia DALL-E:n, Midjourneyn ja Stable Diffusionin maailmasta

  • Käytännön esimerkkejä Midjourney -prompteista ja kuvista joita on saatu aikaiseksi.

  • Subtxt osaa tehdä tarinoiden outline -mallinnusta

  • Alkuperäisesti kirjoitetun tekstikappaleen perään, Lex pystyy jatkamaan tekstiä kuin tyhjästä. Justin Jackson näyttää videollaan käytännössä mitä tapahtuu.

  • Sudowrite käyttää tekoälyä auttaakseen määrittelemään fiktiotekstiä uudestaan, joko aistien (näkö, haju, maku, ääni, kosketus, metafora) kautta, uudelleenkirjoittamaan täysin jo kirjoitettua taikka brainstormaamaan ideoita. Säilyttäen alkuperäisen tekstin kirjoittajan äänensävyn.

Palveluiden osalta huhut puhuvat OpenAI:n seuraavan GPT-4 -version julkaisuista lähikuukausina ja kyseisen putkan viimeksi julkaisema text-davinci-003 -päivitys on aiempaa laadukkaampi, luovempi vaikeammissakin ohjeissa ja kaiken ohessa tuo perkule on opetettu tuottamaan entistäkin pidempää määrää tekstiä.

Isossa kuvassa tässä on kyse sisällön rajattomasta tuottamisesta, jossa taitojen harjaantumista ei enää tarvita hyvään laatuun ja moniulotteiseen sisällöntuottamiseen. Samalla tämä vie tekijän roolia ja omistajuutta entistä ahtaammalle, tekijänoikeuksista puhumattakaan. Kaikki tämä on pelottavaa, mutta kiinnostavaa. Eli ristiriitaisuuksia kuten elämä niin usein on. Tuntuu vain, että teknologian kehittyessä näiden ristiriitaisten tilanteiden määrä ainoastaan jatkuvasti kasvaa.